Kiitos kaikille blogin kautta taivaltani seuranneille! Kannustavat kommentit ovat olleet erittäin tervetulleita! Tuskainen opiskeluprosessini on nyt vihdoinkin takana, voisipa jopa todeta että onnellisesti takana. Sain paperit jo vuodenvaihteessa, muutama kuukausi meni ajatuksia jäsennellessä. Kokonaisaika oli 4,5 vuotta, eli yksi ylimääräinen vuosi tässä tuli käytettyä. Ei se haittaa, mitään se ei olisi muuttanut, jos olisin taistellut tieni valmiiksi tavoiteajassa. Korkeintaan se olisi suurentanut todennäköisyyttä joutua pehmustettuun koppiin.. Nyt sinne joutuminen oli vain lähellä, mutta hipaisuistahan ei pidetä..
Aika kultaa muistot, mutta siltikin stressi, paineet, kiire, rahahuolet, parisuhdekriisit, unettomat yöt, tenttijännitykset, työharjoittelumurheet, opinnäytetyöpainajainen ja muut pienemmät ongelmat ovat vielä selkeinä muistikuvina mielessä. Ei tämä ole helppoa ollut, ei todellakaan. Olen itsestäni hirmuisen ylpeä että olen saanut kaiken tehtyä ja sain kuin sainkin paperit käteeni. Oi sitä onnellista hetkeä, kun hain todistuksen opintotoimistosta, olisin voinut hypellä koko matkan käytävän päähän hissille! Muutaman pompun teinkin.. :)
Opiskelu on kyllä ollut kaiken vaivan arvoista, vaikka sitä monta kertaa itsekin kyseenalaistin opiskelun aikana. Jo se, että sain vietyä homman kunnialla päätökseen on itselleni suuri saavutus! Paljon helpommalla olisin päässyt työelämässä, olisin varmaankin saanut jonkun kivan työn ja siitä kohtuullisen tilin, jolla olisin pärjännyt mukavasti. Ainakaan minulla ei olisi ollut valtavaa stressiä kokopäiväisen opiskelun ja osa-aikatöiden yhteensovittamisen ja rahojen riittävyyden kanssa taistellessani.
Mitään takeita paremmasta työpaikasta, tai tulevaisuudesta yleensäkään opiskelu ei anna, mutta mahdollisuudet niiden saamiseksi paranevat tutkinnon myötä. Mielestäni ei edes ole ihan niin kamalan tarkkaa sillä, minkä alan tutkinnon on suorittanut, vaan se että on kiinnostusta itsensä kehittämiseen ja sitkeyttä ja kykyjä opintojen loppuunsuorittamiseksi antavat ihmisille tietynlaisen kuvan sinusta. Etenkin jos opinnot suorittaa aikuisena, muun arjen ohella. Ainakin työnantaja voisi ajatella ettei tämä kaveri ainakaan ensimmäisenä ole heittämässä hanskoja tiskiin, jos vaikeuksia alkaa tulla eteen.
Opiskelu on antanut minulle tutkintonimikkeen ja todistuksen lisäksi tietenkin paljon uutta tietoa alasta, josta minulla ei aikaisemmin ollut juurikaan mitään käsitystä. Sen lisäksi olen saanut uusia ideoita ja ajatuksia siitä, mitkä asiat minua itseäni kiinnostavat ja mihin suuntaan haluan itseäni kehittää. Samoin olen löytänyt hyödyllisiä väyliä tiedonhakuun, mielenkiintoisia kontakteja erilaisiin työnantajiin, järjestöihin, yhdistyksiin ja ihmisiin. Sain myös paljon ihania opiskelukavereita, joiden kanssa on tullut pidettyä yhteyttä myös opiskelun jälkeen (Facebook on aika kätevä väline tähän).
Näiden lisäksi olen saanut lisää itseluottamusta, varmuutta, uskoa tulevaisuuteen, luottamusta omiin kykyihini ja siihen että saan vietyä loppuun sen minkä aloitinkin, vaikka vastuksiakin olisi. Elinikäinen oppiminen on tosiasia, sillä nykyään ei oikein tahdo riittää että nuorena opiskelee jonkun ammatin ja tekee sitä työtä eläkeikään saakka. Yhä enemmän on pätkätöitä ja irtisanomisia, alan vaihtaminen ei ole enää mikään erikoinen asia. Minusta se on itse asiassa aika mielenkiintoista, olen itsekin tehnyt aika erilaisia töitä tähän saakka, eikä sitä koskaan tiedä minne tulevaisuus tieni johdattelee. Ainakin nyt on taas vähän paremmat eväät matkassa!
En ole vielä koulutustani vastaavassa työssä, vaan olen nyt myyntitöissä. Pidän tästäkin, sillä on mukavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja asiakaspalveluasenteeni on rautaa. Minulla on määräaikainen sopimus syyskuun loppuun saakka ja sen jälkeen kaikki on taas auki. En ole huolissani, sillä uskon tulevaisuuden tuovan minulle hyviä asioita. Ei tietenkään ilman omaa aktiivisuutta ja panostusta, vaan täytyy pitää silmät ja korvat auki, viilata CV:tä ja työhakemuksia kuntoon, ottaa yhteyttä kiinnostaviin paikkoihin ja tuoda oma persoona ja osaaminen esiin hakutilanteissa. Kotiin ei missään tilanteessa pidä jäädä kyhjöttämään, vaan täytyy lähteä reippaasti etsimään omaa polkua tässä maailmassa.
Toivon kaikille voimia ja uskoa tulevaisuuteen, positiivista asennetta ja jaksamista elämän vastatuulissa. Tsemppiä opiskeluissa, työelämässä ja arjessa. Kannattaa joskus myös kuunnella itseään ja levätä. Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen ja antaa itsensä rauhoittua, kerätä voimia ja innostua sitten taas uudestaan, uusin eväin. Itsekin heitin joskus annetut määräajat romukoppaan, kun ei vain yksinkertaisesti enää jaksanut rimpuilla. Otin itselleni aikaa, pidin vapaapäivän ja sovin uusista aikatauluista. Vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä että sovituista asioista tulee pitää kiinni, on joskus syytä hellittää tahtia. Liika on liikaa, eikä loppuunpalamisella auta ketään, kaikkein vähiten itseään. Antakaa itsenne myös levätä, nauttikaa elämästä. Levon jälkeen tulee kuitenkin taas tarttua toimeen, vaikka työmäärä vaikuttaisi loputtomalta ja tavoite mahdottomalta. Pala palalta, rivi riviltä, päivä päivältä.. niin sitä vaan pääsee taas eteenpäin ja kohti maalia.
