Tänään mielessä ovat pyörineet opiskelupohdinnat. Motiivit opiskelulle, tavoitteet, mahdollisuudet ja elämä valmistumisen jälkeen. Faktahan on se, että valmistuminen lähenee päivä päivältä - siihen on uskottava. Tähän saakka kun on pyristellyt, niin ei enää saa antaa periksi.

Opiskelumotiivit ovat suurimmaksi osaksi varmaankin muodostuneet vasta tässä itse opiskelun aikana. Alunperin halusin vain jotakin muutosta elämään, uuden suunnan. Mietiskelin, mitä oikeasti haluaisin tehdä.. ja matkailuala vaikutti mielenkiintoisimmalta, vaikken vielä silloin edes tiennyt mitä kaikkea tähän liittyy. Carpe diem ja sitä rataa. Itsensä kehittäminen, uuden oppiminen, mahdollisuus ihmisläheiseen työhön ja halu tehdä jotakin monipuolista, luovaakin, haastavaa ja uutta motivoivat minua tällä hetkellä varmaankin eniten.

Kaukaisimpana tavoitteena on valmistuminen, sen pidemmälle en ole ajatellut elämääni tarkemmin. Tähtäimessä on tämän vuoden loppu, se on ihan mahdollisuuksien rajoissakin. Olen ainakin vielä kaikille sanonut, kun kysyvät, että tarkoitus on valmistua vuoden lopussa. Opinnäytetyön selättäminenkin vaikutti taas hetken aikaa ihan mahdolliselta, kirjoitin muutaman rivin muistiinpanoja ja surffailin aiheeseen liittyvillä nettisivuilla saaden kiinnostavia ajatuksensiemeniä. Lyhyen tähtäimen opiskelutavoitteista voisin mainita tällä hetkellä käynnissä olevien kurssien läpipääsemisen (tenttejä ja tehtävien palautuksia lähiviikkoina) ja hiihtolomalla opinnäytetyön lähteisiin ja materiaaliin tutustumisen. 

Mahdollisuuksia tuntuu popsahtelevan eteen ihan yllättäenkin. Oikeastaan suurin este ja/tai ongelma niiden hyödyntämisessä olenkin minä itse. Pitäisi rohkeasti mennä esittäytymään kiinnostaville ihmisille, lähettää sähköpostia mielenkiintoisista harjoittelu-/työpaikoista, ajatella laatikon ulkopuolelle.. Tuttu ja turvallinen elämä ja se, että näinhän tämä on ennenkin ollut.. nounounou!! Muutos ja uudet asiat voivat pelottaa, jännittää ja hermostuttaa, mutta miten muutenkaan elämään tulee muutosta?? Ei mitenkään. 

Elämä valmistumisen jälkeen näyttää tällä hetkellä vielä aika sumealta. Odotan sitä kovastikin siinä mielessä, että silloin on aikaa keskittyä kaikkeen muuhun täysipainoisemmin, kun koulu on pulkassa. Toisaalta se tuntuu jo vähän haikealtakin, kun taas yksi elämänvaihe on ohi ja kaikki opiskeluun liittyvä, ihmiset ja asiat, ovat siirtyneet (ainakin osittain) historiaan. Sen verran olen asiaa ajatellut, että olisi hyvä saada alan ammatti heti suoraan, jotta ei sitten ajaudu muille urille. Ehkä harjoittelun kautta sekin olisi mahdollista.. Syksyä olen suunnitellut harjoittelun ajankohdaksi, siitähän olisi sujuvaa jatkaa saman työnantajan töissä suoraan.. ;)