Vitsin koira! Kun tulin kotiin, huomasin sen rosvonneen karkkipussinjämän makuuhuoneen matalalta pöydältä.. Se ei edes saisi mennä makkariin, eikä sinne yleensä menekään - ainakaan silloin kun olemme itse kotona. Onneksi pussissa oli enää vähän namia jäljellä.. Koira oli tuttuun tapaan innoissaan, kun tulin kotiin ja kävimme ulkona. Sisälle tullessamme riehuttiin olkkariin ja siinä vaiheessa koirakin itse muisti tehneensä tyhmyyksiä. Karkkipussinjämä oli keskellä olkkarin lattiaa ja koira juoksi edeltä olohuoneeseen, mutta kun se näki pussin, suuntasi se oikopäätä pöydän alle ja oli siellä nolon näköisenä. Vasta siinä vaiheessa näin pussin itse, kun ihmettelin että mikäs sille koiralle nyt tuli. Hassu otus. Menin pussin luo kyykkyyn ja juttelin matalalla äänellä toruen koiralle, niin se tuli pää alhaalla, korvat luimussa ihan jalkojeni eteen, eikä uskaltanut katsoa pussia tai minua muuta kuin vähäsen kulmien alta vilkaisemalla. Vähän sitä toruin ja katselin pahasti, kun se kerran ihan selkeästi itsekin tiesi mistä oli kyse. Muutenhan siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, sillä ei koiraa kannata torua jälkikäteen, kun ei se sitä (yleensä!) osaa yhdistää mihinkään.

Ei tietysti pitäisi jättää mitään koiran ulottuville, mutta se ei ole ikinä koskaan aikaisemmin ottanut mitään pöydältä, vaikka olisi ollut miten hyvää herkkua tarjolla. Ikinä ei pitäisi olla liian varma - tämä oli taas hyvä muistutus..