Ammattikorkeakoulussa opiskeleminen tuntuu tässä vaiheessa ihan perus tavisjutulta. Viime vuonna tähän aikaan olin ihan tohkeissani ja sana "ammattikorkeakoulu" siinteli verkkokalvoillani kullanhohtoisin juhlavin kirjaimin.. Kun opiskeluun sitten pääsi kunnolla sisään ja touhuun alkoi jo saada vähän etäisyyttä, niin huomasi ettei se mikään hirveän ylivertainen, superälykkyyttä tai huippulahjakkuutta vaativa asia ollutkaan. Hienoa siellä opiskelu on ja älyäkin tietenkin tarvitaan, mutta aluksi en oikein osannut ajatella, mihin olen pääni pistänyt. Nyt kun aloitan ensi viikolla toisen vuoden kyseisessä opinahjossa, osaan ehkä laittaa asioita niille kuuluviin lokeroihin ja hahmottaa asiat paremmin. En missään nimessä väheksy koulua, tai yritä laittaa itseäni millekään jalustalle, vaan sanon että ihan tavallisten ihmisten paikka se on. Siellä opiskelee ihmisiä laidasta laitaan, mielenkiintoisia persoonia on tullut tavattua. Varmaan en olisi missään muualla päässyt tutustumaan heihin, joten jo yksinomaan sen takia opiskelu on ollut todella avartavaa ja kannattavaa.

Aikuisopiskelu antaa oman mausteensa soppaan, välillä karvaan ja välillä makean, mutta tylsää tämä ei missään nimessä ole! Uutta lukuvuotta odottelen innostuneena, ehkä hieman huolestuneenakin, että mihin väliin aion taas saada kaikki työt, opiskelut, harjoittelut, kotielämän ja muut jutut sopimaan, mutta ei auta jäädä hankeen makaamaan. :) Positiivisin mielin eteenpäin!