Veljellä mullistuu elämä ihan kokonaan. Se on surullinen ja järkyttävä juttu, enkä oikein tiedä mitä voisin tehdä. Yritän olla tukena ja olkapäänä miten vain pystyn. Voi elämää, kaikenlaista se heittää eteen. Oikeastaan pitäisi kai manata kanssaihmisiä, jotka kaikenlaista murhetta aikaansaavat...

Rehellisyys, onko se katoava luonnonvara?