Jakson lähestyessä loppuaan (vielä pari viikkoa), alkaa stressitasokin kohota. Yritän vimmatusti vääntää koulutehtäviä kasaan, mutta niitä on paljon. Ja aikaa vähän. Ja sekin aika, jonka olin ajatellut käyttäväni opiskeluihin, menee normaalisti kuitenkin aivan johonkin muuhun - monesti jopa itsestäni riippumattomista syistä. Että ole tässä sitten reipas ja esimerkillinen aikuinen opiskelija. Ei naurata.
Onneksi olen oppinut ottamaan asioita vähän rennommin, kuin mitä aluksi. Tai, no.. onneksi ja onneksi. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Onni asiassa on se, että ei ihan niiin hirveästi stressaa, jos tehtävät eivät palaudu määräpäivään mennessä. Huonommaksi onneksi asia on niin, että itseäkin auttaisi kovin, jos kaiken saisi tehtyä määräajassa. Tässä on vielä opettelemista. Sen tasapainon löytäminen näissä asioissa olisi löydyttävä, jotta kaikesta selviytyy kunnialla. Joskus jopa motivaatio vaikuttaisi olevan hukassa. Ja olisihan se ihan hyvä jossakin vaiheessa selvittää itselleen, että mitä tältä opiskelulta haluaa. Miksi rääkätä itseään tällä kaikella, kun elämässä voi päästä niin paljon helpommalla? Ehkäpä parin viikon kuluttua saan itselleni aikaa pohdiskella näitä asioita. Jakson jälkeen on vähän lomaa, vaikka olenkin onnistunut haalimaan itselleni kaksi kouluprojektia siihenkin.. Ja sitten ne kaikki rästitehtävät, jotka asetin itselleni tavoitteeksi saada hoitoon viimeistään ennen ensi jakson alkua. Ja varmaan on töitäkin siinä "lomalla".
Hmm.. yhtäkkiä kalenteri näyttääkin olevan ihan täysi. Ja minä hassu kun kuvittelin voivani ottaa hetken aikaa ihan rennosti. Silly me!