Hei taas pitkästä, pitkästä aikaa. Blogin kirjoittaminen on jäänyt ihan kokonaan. Toisaalta, ei tässä ole oikein mitään järisyttävää opintojen saralla tapahtunutkaan. Vähän nolottaa myöntää, mutta opintopisteitä ei ole tullut tällä välillä yhtään lisää. Elämässä on ollut aivan liikaa kaikenlaista, jotta olisin pystynyt keskittymään opiskeluun. On varmaan jonkinlaista taisteluväsymystäkin jo ilmassa, ei enää millään jaksaisi painaa menemään..

Saan loput työharjoittelut suoritettua erään tapahtuman järjestämisen myötä. Se ajoittuu nyt tosi hyvin näitä opintoja silmällä pitäen, jotta siitä saan myös tällaisen hyödyn irti. H-hetki on toukokuun lopussa.

Suorittelen tässä vielä kevätlukukauden mittaan muutamia kursseja ja teen niitä iänikuisia rästikurssien kirjoitustehtäviä. Tuntuu, että en saa niitä ikinä tehtyä, kun ne roikkuvat aina vaan muistuttamassa itsestään. Oppari on vielä samassa vaiheessa, kuin kesälläkin. Se(kään) ei ole edistynyt.

Vaikka tässä on vielä hirveästi kaikenlaista tekemistä, en ole huolissani. Luonteeltani olen vähän sellainen, joka tuppaa jättämään asiat viime hetkille, ennen kuin saa kaiken valmiiksi. Jotenkin alitajuntaisesti en ole vielä sitä mieltä, että nyt olisi aika tehdä hommia.. mutta silti aion niitä tehdä. En halua jättää kaikkea viimeisiin hetkiin. Jotain sinne kuitenkin jää niin, että viimeisinä öinä sitä istuu koneen äärellä ja naputtelee silmät ristissä viimeisiä sivuja kokoon.

Vaikka kovasti yritänkin rauhoitella itseäni sen suhteen, että kaikki tulee ajallaan tehdyksi, on paniikinomaisia tuntemuksiakin olemassa. Vatsassa vääntää ja kädet tärisevät, kun joskus antaa itselleen myöten ja miettii mitä kaikkea tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään. Onhan tässä oikeasti kaikenlaista.. Työ (sain muuten uuden työn, kerron siitä joskus lisää), opiskelun, tapahtumanjärjestämisen ja tapahtumalehden tekemisen lisäksi on paljon kaikenlaisia puolipakollisia harrastustoimintoja, ynnä muuta sen sellaista, joka syö aikaa ja ajatuskapasiteettia.

Niin joo, päätin suosiolla jatkaa opiskeluaikaani kevääseen. Puolen vuoden lisäaika tulee ihan tarpeeseen, jotta saan kaiken tehtyä. Aluksi oli vähän sellainen luuserifiilis, kun ei pystynyt suorittamaan kaikkea 3,5 vuoden ajassa, mutta sitten tajusin että puoli vuotta sinne tai tänne ei todellakaan kaada maailmaa, päinvastoin. Tämä sopii nyt minulle ja minun elämäntilanteeseeni parhaiten, se siitä.

Voi vitalis, kunhan kevät koittaa ja saan opiskelun ja hyvin, hyvin työllistävän tapahtumanjärjestämisen kunnialla suoritetuksi, niin olen vaan ja lepään!! Jollen saa sitä ennen vatsahaavaa, burnouttia, tai jotakin muuta yhtä hilpeää seuraamusta tästä kaikesta hässäköinnistä.

No niin, mutta täällä sitä taas ollaan kirjoittelemassa. Nyt varmaan vähän useamminkin, kun taas muistin salasanankin.. ;)

Hyvää alkanutta vuotta ja kaikkea hienoa ja hyvää jokaiselle! Malja vuodelle 2011!