Kotona taas! Wapunvietto oli Saksassa rauhallisempaa, kuin Suomessa, mutta ihan mukavaa juhlatunnelmaa sielläkin oli havaittavissa. Kelit olivat suht suosiolliset, ensimmäisenä päivänä vähän ripotteli vettä taivahalta, mutta muutoin oli lämmintä ja aurinkoista. Kesä oli selkeästi pidemmällä, kuin Suomessa. Oli vihreää, vehreää, kukkia ja lämmintä. Kävelimme katselemassa kaupunkia ja piipahtelimme terasseilla sopivin väliajoin. Lentokentältä hyppäsimme ratikkaan ja ajelimme keskustaan, josta vaihdoimme toiseen ratikkaan, josta bussiin.. kun mies oli katsonut reitin majapaikkaan valmiiksi. Ainut vaan, että eipä se ollutkaan ihan oikeaan osunut reittivaihtoehto. Kysyin paikalliselta vanhemman puoleiselta pariskunnalta heikohkolla koulusaksallani (jota en ole käyttänyt .. öö .. 16 vuoteen..) tietä, he neuvoivat summittaisesti vähän suuntaa ja lähdimme kävelemään. Hetken kuluttua pariskunta ajoi vierellemme autolla ja pyysi kyytiin, he halusivat heittää meidät perille - joka olikin oikein hyvä asia, sillä matkaahan oli aikalailla. Keskustelimme matkan aikana saksaksi keleistä ja matkastamme. Kiittelimme kovasti ja arvostan todella tätä ystävällisyyttä. :) Suuresti harmittaa, että emme hämmästykseltämme tajunneet ottaa yhteystietoja tai edes auton rekisterinumeroa ylös. Kiitoskortti Suomesta olisi varmasti ollut kiva, mutta.. no, aina ei voi voittaa..

Paluu arkeen on edessä, mutta onneksi maanantaina on vapaapäivä. Pitää kirjoitella koulua varten vähän juttuja..