Hei kaikille. Olen ollut niin kiireinen ja väsynyt, että en ole jaksanut käydä päivittämässä juttujani tänne blogiini. Anteeksi siitä.

No.. töissä on ollut siis kiirettä koko kesän. Yhdessä vaiheessa vaikutti siltä, että työpäivät jäävät vähiin, mutta on niitä kuitenkin ollut ihan normaaliin tahtiin sen yhden pelottavan epävarman vaiheen jälkeen. Työtilanne muuttuu kuun vaihteessa, työsopimukseni päättyy siihen. Koulu alkaisi taas reilun viikon päästä, mutta mutta.. palaan siihen kohta. Töiden lisäksi olen ahertanut opinnäytetyöprojektin kanssa. Siihen olisi mieluusti voinut olla enemmänkin aikaa, mutta eipä nyt ollut. Tulokset jäivät odotettua laihemmiksi, mutta näillä nyt mennään.. Toivottavasti ei tule kovin pahaa palautetta toimeksiantajan puolelta.

Jooh.. koulu tosiaan alkaisi taas. Kolmas vuosi. Jännittävää, että nämä kaksi vuotta ovat menneet kuitenkin ihan suhteellisen hyvin, joitakin kursseja ja raportteja on rästissä, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.. Vaikka opiskelu onkin rankkaa, etenkin kun tekee siinä sivussa töitä, joita pitää siinä sitten myös hankkia uusia, pätkähommia kun ovat.. niin olen aika yllättynyt siitä, että olen pärjännyt ihan kivasti. On pakko myöntää, että toisinaan olen ollut aivan lopussa ja aivan valmis heittämään hanskat tiskiin, mutta kyllä se siitä on aina jotenkin lutviutunut. Onneksi miehellä on ollut vakityö, jonka avulla perheen talous on pysynyt pystyssä, vaikka omat tuloni ovat olleet hyvinkin vaihtelevia ja usein varsin vähäisiäkin.

Siis tähän asti. Ihan uusi ja pelottava peikko ryömi taivaalle ja heitti mustan varjon yllemme. Taloustaantuma, joka viimein iski kyntensä meidänkin arkeemme. Mies lomautetaan ensi kuun lopussa.

Nyt en kyllä enää tiedä, mistä löydetään rahat elämiseen ja opiskeluun, maksetaan asuntolainaa ja harrastetaan. Mies kertoi asiasta tänään, sanoi että ei tartte sitten enää opiskella.. Ei kyllä välttämättä oikeasti enää tarvitsekaan. Ei vaan haluaisi uskoa, että pitää luopua siitä, minkä takia on taistellut jo kaksi vuotta kynsin ja hampain. Toivonkipinä elää vielä jossakin, ehkä joku keino löytyy.. onhan tämä isku vyön alle, täytyy sulatella.

Joka tapauksessa tästä talvesta tulee kova. Mies on lomautettuna, eikä hän kuulu liittoon, joten ei saa normi peruspäivärahaa enempää. Minä olen opiskelija, opintotukea saan normi perusmäärän, ilman asumislisiä. Näillä eväillä ei naurata yhtään. Toisaalta, ei töitäkään ihan noin vain löydy, että ei sekään vaihtoehto ole mikään avain onneen, että päätän nipsnaps, että menenpäs tästä töihin. Ei se ihan niin mene.

Ja kurkku on kipeä, päätä särkee.. kipeäksikö tässä vielä kaiken lisäksi..