Mietiskelin tuota kielitaitoa, joka nousi aiheena pintaan Saksanmatkamme myötä. Itse asennoiduin saksan kieleen vähän hirvitellen, kun siitä oli niin kauan, kun opiskelin sitä. Ihan hyvinhän asiat palautuivat mieleen ja ymmärsin huomattavasti paljon enemmän, kuin itse sain sanotuksi. Muisti toimii hyvin, sieltä ne tarvittavat asiat löytyvät, kun vähän kaivelee. Suomalaisilla on yleensä aika vaatimaton kuva omasta vieraiden kielien osaamisestaan, eikä oikein uskalleta aukaista suuta. Onkohan se peruja peruskoulujärjestelmästä, jossa vaadittiin (ainakin minun aikanani) täydellistä lausumista ja täydellistä kieliopillista suoritusta. Noottia tuli, jos oli puutteita kyseisissä osa-alueissa. Ei rohkaistu yrittämään, puhumaan ja selittämään asioita, keskustelemaan vapaasti. Piti olla sanatarkka suomennos, tai esimerkiksi englanniksi kääntäminen. Ei riittänyt, vaikka ajatus olisi ollut aivan oikein, mutta oli käytetty hieman eri sanaa kuin tehtävänannossa oli haettu. Tavallaan ymmärrän tämänkin, sillä onhan esimerkiksi sopimusteksteissä erittäin tärkeää, ettei ole tulkinnanvaraisuuksia, mutta peruskoululaisilla olisi varmastikin tärkeämpää saada onnistumisia ja rohkeutta puhua. Kun innostus kieleen ja uskallus avata suunsa on olemassa, voidaan perehtyä kielen koukeroihin syvemmin.

Kummasti sitä muistaa asioita, vaikka niitä ei ole käyttänyt vuosiin. Ihan hyvin minäkin saksalla pärjäsin ja hoidin asioita, kun oli tarvetta. Jos jotakin sanaa ei muistanut, otti avuksi esimerkiksi englannin, tai ihan toimivan ele- ja ilmekielen, viittilöinnin ja piirtämisen. Mainiosti näillä pärjää ja ulkomaillakin ihmiset ovat ihmisiä (no tämäpä varmaan oli suuri yllätys kaikille), he auttavat kun apua tarvitaan. Huomattavasti auttaa jo sekin, että osaa kyseisen maan kielellä edes joitakin sanoja.

Ei suomalaisten tarvitse kulkea pää painuksissa, osaammehan me äidinkielemme lisäksi ainakin englantia ja ruotsia. Kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta jotakin kuitenkin. Monet osaavat näiden lisäksi vielä yhtä tai useampaa seuraavista: saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa.. Suurten maiden ihmiset eivät välttämättä osaa oman äidinkielensä lisäksi kuin korkeintaan yhtä vierasta kieltä auttavasti. Englanninkielisen on helppo kiertää maailmalla, sillä melko monessa paikassa hän tulee ymmärretyksi äidinkielellään, eikä hän välttämättä koe tarvetta opetella muita kieliä.

Taas huomattiin, että suomalaisuus on rikkaus ja on edelleenkin lottovoitto syntyä Suomeen. (Ainakin täällä elämiseen se lottovoitto tulisi tarpeeseen.. :) )