Heinäkuun viimeinen päivä. Kuukausi töitä ja sitten.. mitä lie. Sain ihanan kannustavan viestin Marilta blogini "vieraskirjaan". Kohtalotoveri! Se on rohkaisevaa, kun huomaa ettei olekaan ihan yksin painimassa ongelmiensa kanssa. Maailmassa on muitakin ihmisiä samassa tilanteessa. Jos ja kun muutkin selviävät, niin miksen minäkin! Ongelmista pääsee aina jotenkin yli ja pulmatilanteissa voi aina kysyä neuvoa viisaammilta. Tuostapa tulikin mieleeni, että voisin laittaa opolle viestiä ja kysyä jos voisimme tavata ja keskustella tilanteestani oikein kunnolla ennen syyslukukauden alkua, tai sitten heti siinä alkuvaiheessa. Pienin askelin eteenpäin, onhan tästä kolmen ja puolen vuoden urakasta jo yksi vuosi taisteltu läpi. Jotkut ovat sanoneet, että tämä ensimmäinen vuosi on rankin ja sen jälkeen helpottaa vähän. Toivottavasti asia on niin! Ei haittaisi ollenkaan. Takaporttina on tietenkin se, että pidentää opiskeluaikaa vuodella ja tekee ohessa töitä enemmän. Neljään ja puoleen vuoteen on kumminkin viimeistään saatava kaikki mahtumaan, jotta pysytään edes suht koht aikataulussa.