Minulla on ollut jo parin päivän ajan pienen pientä nykimistä silmäkulmassa. Välillä se vaihtaa silmää, välillä vähän paikkaa. Olen oppinut itsestäni sen verran, että tuo on merkki stressistä ja liioista paineista. Nyt pitäisi päästä hellittämään vähän, mutta näillä näkymillä se ei ole ihan vielä mahdollista. Kevään viimeinen jakso alkaa maanantaina ja siinä on taas puuhaa ihan riittävästi kaikkine oheisohjelmineen ja töineen. Töissä on kuitenkin mukavaa. Siis ei siinä uudessa, lehtimyyntihommassa, jonka taidan jättää suosiolla, vaan siinä jossa jo viime vuonna olin. Olen ollut tällä viikolla monena päivänä töissä ja on ollut tosi kivaa. Työkaverit ovat huippuja ja asiakkaat ovat olleet (pääsääntöisesti) mukavia. Viihdyn! Ainoa miinuspuoli on se, että jalat väsyvät jatkuvasta seisomisesta ja kävelemisestä. Nopeasti siihen kuitenkin taas tottuu, eikä kohta tunnu taas missään. :)

Huomenna poiketaan kyläilemässä pääkaupunkiseudulla kummilapsien synttärikemuilla, joten koko päivä menee sillä reissulla. On ollut tosi vaihteleva kaksiviikkoinen, tähän on kuulunut/kuuluu mm. rästihommien tekoa (ainakin vähän), pariin yleisötapahtuman toteutukseen osallistumista, kahta eri työtä, kokoustamista, opiskelua, erään syksyisen projektin valmistelua, kyläilyä, juhlia, .. kaikenlaista! Ei se ole ihmekään että alkaa stressi vaikuttamaan.