Ailahtelevaista on ihmisen elämä. Ei tuo edellinen postaus ole pyyhkiytynyt mielestä, tai olotila sen suhteen parantunut, mutta on sentään jotakin positiivistakin kerrottavaa olemassa. Etukäteen pelkäämäni tentit ovat menneet läpi tällä jaksolla, vaikka aika toivottomalta se jossakin vaiheessa näyttikin. Opintopisteitä on tullut taas vähän lisää ja kun taas omassa pikku päässäni laskeskelin näitä tekeillä olevia rästihommeleita, tulin siihen tulokseen, että saan nämä kyllä hoidettua (ennemmin tai myöhemmin) ja taas hommat etenevät hyvää vauhtia. Minun pitäisi varmaan laittaa seinälle lappu, jossa lukee suurin ystävällisin kirjaimin: Don't Panic. ;)

Lisää positiivisia asioita: Kesän työpaikka on varmistunut. Tiedossa on siis varmaa, säännöllistä tuntipalkkaa, joka paikkaa taloustilannetta. Huh huh, olipas tämä helpottava tieto. Mies on taas ollut vähän kummallisen oloinen ja huomautellut laskujen maksamisesta.. Asia jonka tiedän itsekin, mutta .. no, ei tästä tämän enempää.

Menen viikonloppuna puuhaamaan erästä yleisötapahtumaa, ilman palkkaa, mutta hei - sellaista se on tämä opiskelu.. joskus pitää vaan tehdä erinäisiä juttuja saadakseen opintopisteitä. Ja kokemusta. Ja suhteita. :)

Aaaarrghhh...!! Ei kai tässä sitten muuta kuin tulta päin ja kohti uusia seikkailuja vaikka mikä olisi. Mikään ei surkuttelemalla korjaannu. Kunhan tän opiskelun nyt hoitaa tästä kunnialla läpi, niin kyllä se sitten helpottaa! Right..?