Mies ei ole kommentoinut työtilannettani vieläkään. Se huolestuttaa minua, sillä aikaisempien kokemustani perusteella kyseessä todellakin on aikaisemman kirjoitukseni otsikon mukaisesti tyyntä myrskyn edellä. Nyt vain odotellaan sitä laukaisevaa tilannetta.. Stressaavaa tämä tämmöinen. Tällä viikolla töissä on ollut ihan kiireistä, mutta ensi viikolla on vain kolme työpäivää. Pomo oli laittanut työvuoroja koneelle, josta taas ne löysimme. Minusta olisi ollut reilua kertoa tilanteesta meille suoraan. Eihän se pomon syy ole, sillä hän tekee vain niin kuin johtoporras määrää, mutta olisi ollut kiva kuulla asiasta suoraan.

Väsyttää, eikä oikein jaksa innostua mistään. Työmotivaatiotakin saa vähän väkisin kaivella, vaikka töissä on edelleenkin sinänsä ihan kivaa ja viihdyn hyvin. Viihtyisin enemmänkin, kuin nyt saan siellä olla.

Pikkaisen alkaa jo jonkinlainen epätoivo kurkistelemaan nurkan takaa. Jostakin täytyy hommata rahaa. Ihan pakko.

Opinnäytetyötäkin pitää saada tehtyä. Jos olisin tiennyt tästä työtilanteen käänteestä, olisi voinut olla viisaampaa vielä jättää opparin vääntäminen tuonnemmaksi. Nyt ei välttämättä ole niin paljon intoa ja voimia pakertaa sen kanssa, kuin olisi tarpeen.. mutta kun on luvannut ja määräajat painavat päälle, niin pitää yrittää jaksaa. Kyllä se siitä, kaikki loppuu aikanaan ja mustimmankin pilven takana paistaa aurinko.