Kipittelin tänään töistä suoraan koululle tekemään yhden kolmen opintopisteen arvoisen tentin. Tuntuma on se, että läpi menee! Kyllä tämä tästä.. vähitellen! Tämänpäiväinen tentti on jäänyt roikkumaan, kun en päässyt silloin varsinaiseen tenttiin, joten vähän huolestutti että miten muistan ne kauan sitten käsitellyt asiat. Kertailin vähän muistiinpanoja ja sain palauteltua asioita mieleen kahden vuoden takaa. (Oli vähän myöhässä joo..) On ihana tunne, kun pitkän aikaa lukossa ollut opiskelutilanne näyttää viimeinkin nytkähtävän eteenpäin. :)

Varsinaisia tenttejä ei ole enää kovin montaa jäljellä, mutta kirjoittamista on sitten sitäkin enemmän. En oikein tiedä, kumpi olisi mukavampi vaihtoehto: se, että aloitan sieltä ikävimmästä ja hankalimmasta päästä, vai sitten ehkä sieltä vähän helpommasta päästä. Hankala analyysikirjoitus kummittelee mielessä ja koko ajan miettii, että sekin pitäisi tehdä.. toisaalta taas, jos aloittelisi sieltä helpoimmasta raportista, niin siitä saisi taas lisää pisteitä ja taas olisi mukava jatkaa - kohti niitä hankalampia. Opparista tässä ei nyt edes puhutakaan, se on ihan oma lukunsa näissä kirjoitustehtävissä.. Tiedä häntä. Kai se nyt kuitenkin olisi pääasia, että saisi jotakin tehtyä. Kaikki on eteenpäin.

Huomenna on Helsinki-päivä. Lähden käymään mentorini luona. Tuon ammattijärjestöni kautta sain oman mentorin, jonka kanssa kävin mukavan juttupalaverin tuossa tammikuussa ja nyt tapaamme uudestaan. Tosi mukavaa päästä keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolta voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä alasta. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli rohkaistunut olo ja tunne siitä, että olen oikealla alalla ja että minussa on juuri oikeanlaisia ominaisuuksia, jotta pärjään tulevissa töissäni. Olen ehkä vähän liian arka tuomaan itseäni esille ja pidän kynttilää vakan alla turhan pitkään. Pitäisi vain rohkeammin avartaa ajatuksiaan ja ryhtyä rakentamaan omaa uraa, sen sijaan että ajelehtii sinne minne virta kuljettaa. Niinhän sitä sanotaan, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.. ;)

Ammatillinen minäni pitää kaivaa esiin ja jättää opiskelija-minä taustalle. Kohtahan tässä ei enää olla opiskelijana, vaan pääsee täysteholla työmarkkinoille!