Voi jösses.. Nyt menee jännäksi. Otin tänään töissä puheeksi sen, että en saanut harjoittelupaikkaa järjestymään ja voisin näinollen jatkaa töitä tämän kuun jälkeen (lauantai + joku arkipäivä). Pomo oli vähän sitä mieltä, että tässä vaiheessa on vähän myöhäistä rypistää, kun jo sovittiin etten jatka. Tätä kysyttiin n. kuukausi sitten, silloin en vielä tiennyt mitä tulen tekemään ja saanko harjoittelupaikkaa vai en. (Myönnettäköön, että vähän myöhässä olin sen hankinnassa, mutta...) En voinut silloin luvata, voivani jatkaa säännöllisesti, joten hän jätti sen huomioimatta. Nyt oli asenne vähän se, että voi voi ja katsotaan jos joskus tarvitaan.. Vähänkö otti päähän! Viikko töitä jäljellä ja sen jälkeen ei jatkukaan. Mies hyppii silmille kun kuulee tämän, jostakin pitää saada uusi työ ja äkkiä!

Jonkin aikaa siinä manailin itsekseni, päällepäin näytin iloista ja huoletonta naamaa. Puhelin soi, vastasin, siellä oli eräs firman omistajista. Hän kyseli jatkosuunnitelmiani ja kerroin tilanteen. Hän oli sitä mieltä että olisi erittäin hyvä, jos voisin jatkaa. Omistaja jutteli jonkin aikaa pomon kanssa puhelimessa ..en kuullut mitä he keskustelivat. Pomon piti lähteä töistä pian tämän jälkeen ja jäi juttelematta asia kunnolla läpi. Minulle jäi omistajan puheista sellainen mielikuva, että saisin tehdä säännöllisesti hommia, mutta toivottavasti se ei käänny niin, että töitä on vain silloin tällöin tarvittaessa.

Yritän pitää kiinni siitä kahdesta päivästä/viikko. Nyt lukujärjestykset nenän eteen ja tutkailemaan tilannetta. Joka viikko pitää valita joku päivä, jolloin olen töissä. On hyvä jos olisi jo valmis ehdotus työajoista, kun asiasta keskustellaan.