Opintopistesaldo on nyt "huimat" 129 pistettä.. No, voisihan tilanne parempikin olla kolmen vuoden opiskelun jälkeen, mutta eteenpäin on eteenpäin. Eikös vaan? Eihän tässä koulua varten opiskella, vaan elämää. Jokainen menee oman elämänsä tahdissa, juuri oman aikataulunsa mukaan. (Mikäs kotifilosofi minusta nyt on kehkeytynyt?)

Kouluvuosi on nyt siinä mielessä ohi, että luennot on nyt käyty ja takaisin kouluun mennään vasta syksyllä. Lomailusta ei taaskaan voida sen suuremmin puhua, sillä työt alkoivat välittömästi täysipainoisesti, kun koulu päättyi. Jännä tunne.. on ihan sellainen olo, kuin olisi kulkenut huppu päässä, sellainen hupparin huppu, ja nyt se on otettu alas. Nyt on tavallaan taas normaali näkökenttä joka suuntaan, eikä ahdistunut putkinäköinen katsantokanta, jolloin ei näe metsää puilta. Hassu ilmiö.

Opiskelu ei sinällään ahdista, se on mukavaa ja pidän siitä, kuten myös alasta jota opiskelen. Liika stressi ei kuitankaan ole kenellekään hyväksi, koulun aikataulut ja vekkuli työ-/rahatilanne yhdistettynä kaikkeen muuhun kiireeseen ei ole pidemmällä tähtäimellä positiivinen juttu, etenkään, kun oikeaa pitkää, rentouttavaa, kunnon lomaa ei ole pystynyt viettämään moneen vuoteen. Siirtyminen koulusta töihin on ollut positiivinen siirtymä, tuntuu kevyemmältä. On helpottavaa, kun työasiat voi jättää töihin, kun sulkee työpaikan oven takanaan, eikä tarvitse tehdä tehtäviä ja raportteja pitkin yötä. Opiskelussa ja työnteossa on omat hyvät puolensa.

Yritän saada joitakin tehtäviä vielä valmiiksi parin viikon sisällä, jotta saisin jokusen opintopisteen merkityksi vielä tälle keväälle. Pitää vähän hoputtaa itseään, jotta ne tulee myös tehtyä! :)