Aika kultaa muistot, mutta siltikin stressi, paineet, kiire, rahahuolet, parisuhdekriisit, unettomat yöt, tenttijännitykset, työharjoittelumurheet, opinnäytetyöpainajainen ja muut pienemmät ongelmat ovat vielä selkeinä muistikuvina mielessä. Ei tämä ole helppoa ollut, ei todellakaan. Olen itsestäni hirmuisen ylpeä että olen saanut kaiken tehtyä ja sain kuin sainkin paperit käteeni. Oi sitä onnellista hetkeä, kun hain todistuksen opintotoimistosta, olisin voinut hypellä koko matkan käytävän päähän hissille! Muutaman pompun teinkin.. :)

Opiskelu on kyllä ollut kaiken vaivan arvoista, vaikka sitä monta kertaa itsekin kyseenalaistin opiskelun aikana. Jo se, että sain vietyä homman kunnialla päätökseen on itselleni suuri saavutus! Paljon helpommalla olisin päässyt työelämässä, olisin varmaankin saanut jonkun kivan työn ja siitä kohtuullisen tilin, jolla olisin pärjännyt mukavasti. Ainakaan minulla ei olisi ollut valtavaa stressiä kokopäiväisen opiskelun ja osa-aikatöiden yhteensovittamisen ja rahojen riittävyyden kanssa taistellessani. 

Mitään takeita paremmasta työpaikasta, tai tulevaisuudesta yleensäkään opiskelu ei anna, mutta mahdollisuudet niiden saamiseksi paranevat tutkinnon myötä. Mielestäni ei edes ole ihan niin kamalan tarkkaa sillä, minkä alan tutkinnon on suorittanut, vaan se että on kiinnostusta itsensä kehittämiseen ja sitkeyttä ja kykyjä opintojen loppuunsuorittamiseksi antavat ihmisille tietynlaisen kuvan sinusta. Etenkin jos opinnot suorittaa aikuisena, muun arjen ohella. Ainakin työnantaja voisi ajatella ettei tämä kaveri ainakaan ensimmäisenä ole heittämässä hanskoja tiskiin, jos vaikeuksia alkaa tulla eteen.

Opiskelu on antanut minulle tutkintonimikkeen ja todistuksen lisäksi tietenkin paljon uutta tietoa alasta, josta minulla ei aikaisemmin ollut juurikaan mitään käsitystä. Sen lisäksi olen saanut uusia ideoita ja ajatuksia siitä, mitkä asiat minua itseäni kiinnostavat ja mihin suuntaan haluan itseäni kehittää. Samoin olen löytänyt hyödyllisiä väyliä tiedonhakuun, mielenkiintoisia kontakteja erilaisiin työnantajiin, järjestöihin, yhdistyksiin ja ihmisiin. Sain myös paljon ihania opiskelukavereita, joiden kanssa on tullut pidettyä yhteyttä myös opiskelun jälkeen (Facebook on aika kätevä väline tähän).

Näiden lisäksi olen saanut lisää itseluottamusta, varmuutta, uskoa tulevaisuuteen, luottamusta omiin kykyihini ja siihen että saan vietyä loppuun sen minkä aloitinkin, vaikka vastuksiakin olisi. Elinikäinen oppiminen on tosiasia, sillä nykyään ei oikein tahdo riittää että nuorena opiskelee jonkun ammatin ja tekee sitä työtä eläkeikään saakka. Yhä enemmän on pätkätöitä ja irtisanomisia, alan vaihtaminen ei ole enää mikään erikoinen asia. Minusta se on itse asiassa aika mielenkiintoista, olen itsekin tehnyt aika erilaisia töitä tähän saakka, eikä sitä koskaan tiedä minne tulevaisuus tieni johdattelee. Ainakin nyt on taas vähän paremmat eväät matkassa!

En ole vielä koulutustani vastaavassa työssä, vaan olen nyt myyntitöissä. Pidän tästäkin, sillä on mukavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja asiakaspalveluasenteeni on rautaa. Minulla on määräaikainen sopimus syyskuun loppuun saakka ja sen jälkeen kaikki on taas auki. En ole huolissani, sillä uskon tulevaisuuden tuovan minulle hyviä asioita. Ei tietenkään ilman omaa aktiivisuutta ja panostusta, vaan täytyy pitää silmät ja korvat auki, viilata CV:tä ja työhakemuksia kuntoon, ottaa yhteyttä kiinnostaviin paikkoihin ja tuoda oma persoona ja osaaminen esiin hakutilanteissa. Kotiin ei missään tilanteessa pidä jäädä kyhjöttämään, vaan täytyy lähteä reippaasti etsimään omaa polkua tässä maailmassa.

Toivon kaikille voimia ja uskoa tulevaisuuteen, positiivista asennetta ja jaksamista elämän vastatuulissa. Tsemppiä opiskeluissa, työelämässä ja arjessa. Kannattaa joskus myös kuunnella itseään ja levätä. Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen ja antaa itsensä rauhoittua, kerätä voimia ja innostua sitten taas uudestaan, uusin eväin. Itsekin heitin joskus annetut määräajat romukoppaan, kun ei vain yksinkertaisesti enää jaksanut rimpuilla. Otin itselleni aikaa, pidin vapaapäivän ja sovin uusista aikatauluista. Vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä että sovituista asioista tulee pitää kiinni, on joskus syytä hellittää tahtia. Liika on liikaa, eikä loppuunpalamisella auta ketään, kaikkein vähiten itseään. Antakaa itsenne myös levätä, nauttikaa elämästä. Levon jälkeen tulee kuitenkin taas tarttua toimeen, vaikka työmäärä vaikuttaisi loputtomalta ja tavoite mahdottomalta. Pala palalta, rivi riviltä, päivä päivältä.. niin sitä vaan pääsee taas eteenpäin ja kohti maalia. 

Pitkällisen taistelun jälkeen olen saanut tehtyä ja palautettua kaikki tehtävät, opinnäytetyönkin! Saan todistuksen ensi perjantaina, kolmen yön kuluttua! (Lasken siihen öitä innokkaammin kuin 6-vuotias öitä jouluaattoon!) Koko tämä projekti on enää vain todistusta vaille valmis, kaikki ne vuodet, luokkahuoneissa istutut tunnit, tehtävien parissa taistellut hetket pikkutunteja myöten, epätoivon tunteet, onnistumisen ilo, oppimisen riemu, uudet ihmiset, pettymyksen karvaat hetket, jännitys ja epävarmuus, uskallus, väsymys, uupuminen, toivon kipinät ja valo tunnelin päässä.. sitkeä uurastus ja periksiantamaton luonne.. Niitä on näihin vuosiin mahtunut.

Nämä viimeiset ajat ovat olleet raskaita, en ole edes jaksanut päivittää blogia. Ehkä kirjoittelen jonkinlaisen kokoavan kirjoitelman tässä vielä lopuksi, mutta ajattelin nyt kirjoitella sen verran että tiedätte missä mennään! Hyvältä näyttää! Jihuu!! :)   

Jännittää ihan hurjasti! Työ olisi juurikin tätä opiskelemaani alaa ja työnantaja on arvostettu, vaikkakin aika pieni. Saisin olla mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja muussa oheistoiminnassa. Kyseessä olisi projektiluontoinen työ, eli ei mikään vakituinen työsuhde, mutta tämän pestin jälkeen olisi huomattavasti helpompaa saada muita vastaavan tyyppisia töitä.

Ongelma tässä on se, että minun pitäisi pystyä aloittamaan työ aika pian, mutta minulla on vielä opiskelua jäljellä jonkin aikaa. Olen sitä mieltä, että nyt on saatava kaikki kouluun liittyvät jutut tehtyä tänä keväänä, jotta tämä jahkaaminen loppuisi ja pääsisin aloittamaan työt puhtaalta pöydältä. Toisaalta.. tämän työn kaltaista tilaisuutta ei välttämättä tule ihan heti vastaan, mutta jatkoa ajatellen minua jäisi valtavasti harmittamaan, jos papereiden saaminen jäisi parista kuukaudesta kiinni. Argh.

Olen yrittänyt asennoitua asiaan positiivisesti. Jos saan työn, olen onnellinen kuin pieni eläin ja toisaalta jos en sitä saa, niin saan koulun hoidettua alta pois ja pääsen keskittymään uuden yhtä hyvän työn hankkimiseen.. Tai jotain.. :)

PS. Opintopistesaldo lisääntyi taas kolmella. Nyt niitä on 141. (Ja pitäisi vaan jaksaa naputtaa ja naputtaa koneella raportteja sun muita, jotta pistesaldo syöksähtäisi nousuun.)

Varsinaisia tenttejä ei ole enää kovin montaa jäljellä, mutta kirjoittamista on sitten sitäkin enemmän. En oikein tiedä, kumpi olisi mukavampi vaihtoehto: se, että aloitan sieltä ikävimmästä ja hankalimmasta päästä, vai sitten ehkä sieltä vähän helpommasta päästä. Hankala analyysikirjoitus kummittelee mielessä ja koko ajan miettii, että sekin pitäisi tehdä.. toisaalta taas, jos aloittelisi sieltä helpoimmasta raportista, niin siitä saisi taas lisää pisteitä ja taas olisi mukava jatkaa - kohti niitä hankalampia. Opparista tässä ei nyt edes puhutakaan, se on ihan oma lukunsa näissä kirjoitustehtävissä.. Tiedä häntä. Kai se nyt kuitenkin olisi pääasia, että saisi jotakin tehtyä. Kaikki on eteenpäin.

Huomenna on Helsinki-päivä. Lähden käymään mentorini luona. Tuon ammattijärjestöni kautta sain oman mentorin, jonka kanssa kävin mukavan juttupalaverin tuossa tammikuussa ja nyt tapaamme uudestaan. Tosi mukavaa päästä keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolta voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä alasta. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli rohkaistunut olo ja tunne siitä, että olen oikealla alalla ja että minussa on juuri oikeanlaisia ominaisuuksia, jotta pärjään tulevissa töissäni. Olen ehkä vähän liian arka tuomaan itseäni esille ja pidän kynttilää vakan alla turhan pitkään. Pitäisi vain rohkeammin avartaa ajatuksiaan ja ryhtyä rakentamaan omaa uraa, sen sijaan että ajelehtii sinne minne virta kuljettaa. Niinhän sitä sanotaan, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.. ;)

Ammatillinen minäni pitää kaivaa esiin ja jättää opiskelija-minä taustalle. Kohtahan tässä ei enää olla opiskelijana, vaan pääsee täysteholla työmarkkinoille!

Nyt on kevättä jäljellä vajaat 3 kuukautta ja oppari pitäisi käytännössä saada esitysvalmiuteen 2 kuukaudessa. Mielellään jopa nopeamminkin. Siihen pitää siis paneutua jo tosimielellä vähitellen. Tai ei vähitellen, vaan nyt heti. Onneksi nyt on meneillään kurssi, jossa käsitellään opparin kirjoittamista ja sen kurssin tarkoituksena onkin auttaa pääsemään eteenpäin oman opparin kirjoittamisessa. Tulee kyllä tarpeeseen, etenkin aiheen rajaaminen tuntuu hankalalta. Olisi niin paljon ideoita ja ajatuksen tapaisia siitä, minkälaista näkökulmaa ottaisin aiheeseen ja nekin tahtovat olla turhan laajoja. Meille juuri tähdennettiin sitä, että ei opinnäytetyön tarkoitus ole olla mikään väitöskirja, jossa käsitellään jokin asia juurta jaksain, vaan oman ammatillisen osaamisen näyte, jossa on tarkoin rajattu aihe ja näkökulma asiaan. Että siltä pohjalta. Yritän olla ottamatta asiassa liikaa stressiä.

No nyt on ainakin yksi iso kynnys ylitetty, kun pääsin siitä laskennan kurssista läpi, eikä enää tarvitse stressata sen takia. Katsoin juuri, että minulla on jäljellä kolme tenttiä ja monen monta kirjoitustehtävää, niin sitten homma alkaa olla paketissa. Saa tässä viettää vielä monta hetkeä tietsikan ruudun äärellä naputtelemassa, mutta hyvä tästä vielä tulee. :)

Yritän saada sen harjoitteluraporttini palautuskuntoon ensi viikolla ja samaten sen yhden (vaatimattomasti pari vuotta myöhässä olevan) kirjoitushommelin.. Ihan mahtavaa, kun enää homma ei ole kiinni mistään tekemättömistä työharjoitteluista, vaan ihan siitä, millä tahdilla saan raportit yms. tehtävät kirjoitettua ja tentit tentittyä.. Ja se yksi opparin kirjoittaminen. No, homma hoituu. Siihen uskotaan. Ja tulihan taas muutama pojo lisää, joten edistystä on tapahtunut. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa!

Opiskelurintamalla siis on taas mahdoton vipinä. Nyt työn alla on raportti työharjoitteluista, joka tuo tilille muhkeat 30 opintopistettä!! Jihuu! Sen lisäksi muutama kurssi on nyt meneillään, joista saanen pisteet plakkariin ja kun oikein pinnistän, niin saan ainakin yhden rästikurssin tehtävän tehtyä = kirjoitettua, ja saan taas pojoja. Opparia varten pitää ryhtyä ihan kunnolla hommiin, ettei nyt siitä jää valmistuminen kiinni. .. ei jää. Ei saa jäädä. Nyt pitää saada koulu alta pois keväällä. Piste. :)

Työrintamalla on vielä vähän hiljaista, mutta olen heitellyt verkkoja vesille vähän sinne sun tänne ja olen kartoittanut sopivia työpaikkoja. Oman hankaluutensa työn saamiseen muodostaa se, että en pysty olemaan ihan täysipäiväisesti töissä, vaan käyn joinakin päivinä koululla ja oman aikansa vie tämä loppukevään rutistus oppareineen ja muine rästiraportteineen. En kuitenkaan anna periksi, ja vaikka tässä alkuviikosta maailma näyttikin aika synkähköltä, niin johan alkaa taas aurinko paistaa risukasaankin. Päätin, että nyt ei anneta surun tulla puseroon, vaan tähdätään johonkin parempaan. Jokohan tällä kerralla löytyisi työ, jossa voisin olla pidempäänkin. Tärkeäähän on se, että tekee sitä, mistä pitää ja että kokee pystyvänsä antamaan työlle jotakin. Sillä tavalla työstä saa myös itse paljon irti ja viihtyy ja jaksaa.

Olen saanut luotua opiskeluaikoina aika paljon kontakteja ja verkostoja moneen suuntaan. Jokohan alkaisi olla aika hyödyntää niitä tosimielessä.. ;)

Viikonloppu menee messuillessa, menen MP11 moottoripyöränäyttelyyn lauantaina. Siitä se kesän odotus taas lähtee kunnolla käyntiin!

Opiskelurintamalla ei ole mitään järisyttävää muutosta. Käyn niitä muutamaa kurssia, jotka nyt ovat meneillään ja suoritan työharjoitteluna sitä tapahtuman järjestämistä. Lupauduin menemään koululle kertomaan järjestelyistä ja yleisestikin tapahtuman tekemisestä alemmalle vuosikurssiporukalle.

Taidanpa vilkaista seuraavaksi avoimia työpaikkoja..

Nyt vähän helpottaa, sillä yksi iiiso projekti saatiin tehtyä loppuun ja on taas aavistuksen enemmän aikaa itselle. Tai lähinnä niiden kaikkien rästihommien tekemiseen, jos nyt ihan tarkkoja ollaan.. Sain opparia kirjoitettua puoli sivua - jee! Ajattelin vaihtaa aihetta, kun jotenkin tämä nykyinen aihe ei puhuttele. On niin vaikeaa kirjoittaa siitä. Tuumasin kuitenkin, että nyt ei enää vaihdeta mitään, vaan tehdään se mikä on aloitettu. Kevääseen mennessä pitää tehdä kaikki valmiiksi, eikä tässä nyt ole aikaa pohtia uusia juttuja. Kunhan sen nyt saa kirjoitettua.. Tässä vaiheessa kun on edelleenkin vain ne 132 opintopistettä kasassa, pitää keskittyä hoitamaan tämänhetkiset jutut valmiiksi, eikä haihatella mitään muuta. Siispä päätin jatkaa sitkeästi valitulla tiellä. Ehkä siinäkin se viime hetken hallittu kaaos saa aikaan luovaa ajatustyötä ja tekstiäkin syntyy. Yritän nyt kirjoitella sitä vähän kerrassaan kaiken muun ohella, niin ei jää niin isoa kertarykäisyä tehtäväksi kesän kynnyksellä ja jos siinä vaikka se ydinajatuskin kirkastuu matkan varrella.

Tosi mielenkiintoisia kursseja on menossa tällä hetkellä. Henkilöstönjohtaminen on kiinnostavaa ja kun kurssin vetäjäkin on asiansa tunteva ihminen, joka kertoo omista kokemuksistaan, niin tuntuu siltä että oikein imen itseeni uutta informaatiota joka luennolla. Teoria on tietysti osattava, mutta sitä voi lukea kirjoistakin. Omakohtaisia ja itse koettuja juttuja on vaikea opettaa, jollei niitä ole.

No niin, kiva että jaksatte lukea jorinoitani ja kirjoittelette kommenttejakin! Nyt pitää lähteä valmistautumaan huomiseen päivään, lähden kotoa n. 7:30 töihin, josta työpäivän päätteeksi kouluun ja palaan takaisin joskus 20:30 nurkilla.. ja seuraavana aamuna takaisin kouluun, puolen päivän jälkeen auttamaan kaverin häävalmisteluissa, illalla projektin palaveriin ja kello on varmaan kotiutumisvaiheessa taas jossain 20 kieppeillä ja seuraavana aamuna skarppina Helsinkiin koulutukseen, sieltä kipinkapin takaisin ja kiireellä kouluun ja kotona "jo" 17 maissa..

Ai mutta se ruoka on varmaan jo valmista.. pitääpä mennä kurkistamaan uuniin. Ainakaan palohälytin ei vielä soi. :) Heippa!