maanantai, 9. huhtikuu 2012

Valmis!

Kiitos kaikille blogin kautta taivaltani seuranneille! Kannustavat kommentit ovat olleet erittäin tervetulleita! Tuskainen opiskeluprosessini on nyt vihdoinkin takana, voisipa jopa todeta että onnellisesti takana. Sain paperit jo vuodenvaihteessa, muutama kuukausi meni ajatuksia jäsennellessä.  Kokonaisaika oli 4,5 vuotta, eli yksi ylimääräinen vuosi tässä tuli käytettyä. Ei se haittaa, mitään se ei olisi muuttanut, jos olisin taistellut tieni valmiiksi tavoiteajassa. Korkeintaan se olisi suurentanut todennäköisyyttä joutua pehmustettuun koppiin.. Nyt sinne joutuminen oli vain lähellä, mutta hipaisuistahan ei pidetä..

Aika kultaa muistot, mutta siltikin stressi, paineet, kiire, rahahuolet, parisuhdekriisit, unettomat yöt, tenttijännitykset, työharjoittelumurheet, opinnäytetyöpainajainen ja muut pienemmät ongelmat ovat vielä selkeinä muistikuvina mielessä. Ei tämä ole helppoa ollut, ei todellakaan. Olen itsestäni hirmuisen ylpeä että olen saanut kaiken tehtyä ja sain kuin sainkin paperit käteeni. Oi sitä onnellista hetkeä, kun hain todistuksen opintotoimistosta, olisin voinut hypellä koko matkan käytävän päähän hissille! Muutaman pompun teinkin.. :)

Opiskelu on kyllä ollut kaiken vaivan arvoista, vaikka sitä monta kertaa itsekin kyseenalaistin opiskelun aikana. Jo se, että sain vietyä homman kunnialla päätökseen on itselleni suuri saavutus! Paljon helpommalla olisin päässyt työelämässä, olisin varmaankin saanut jonkun kivan työn ja siitä kohtuullisen tilin, jolla olisin pärjännyt mukavasti. Ainakaan minulla ei olisi ollut valtavaa stressiä kokopäiväisen opiskelun ja osa-aikatöiden yhteensovittamisen ja rahojen riittävyyden kanssa taistellessani. 

Mitään takeita paremmasta työpaikasta, tai tulevaisuudesta yleensäkään opiskelu ei anna, mutta mahdollisuudet niiden saamiseksi paranevat tutkinnon myötä. Mielestäni ei edes ole ihan niin kamalan tarkkaa sillä, minkä alan tutkinnon on suorittanut, vaan se että on kiinnostusta itsensä kehittämiseen ja sitkeyttä ja kykyjä opintojen loppuunsuorittamiseksi antavat ihmisille tietynlaisen kuvan sinusta. Etenkin jos opinnot suorittaa aikuisena, muun arjen ohella. Ainakin työnantaja voisi ajatella ettei tämä kaveri ainakaan ensimmäisenä ole heittämässä hanskoja tiskiin, jos vaikeuksia alkaa tulla eteen.

Opiskelu on antanut minulle tutkintonimikkeen ja todistuksen lisäksi tietenkin paljon uutta tietoa alasta, josta minulla ei aikaisemmin ollut juurikaan mitään käsitystä. Sen lisäksi olen saanut uusia ideoita ja ajatuksia siitä, mitkä asiat minua itseäni kiinnostavat ja mihin suuntaan haluan itseäni kehittää. Samoin olen löytänyt hyödyllisiä väyliä tiedonhakuun, mielenkiintoisia kontakteja erilaisiin työnantajiin, järjestöihin, yhdistyksiin ja ihmisiin. Sain myös paljon ihania opiskelukavereita, joiden kanssa on tullut pidettyä yhteyttä myös opiskelun jälkeen (Facebook on aika kätevä väline tähän).

Näiden lisäksi olen saanut lisää itseluottamusta, varmuutta, uskoa tulevaisuuteen, luottamusta omiin kykyihini ja siihen että saan vietyä loppuun sen minkä aloitinkin, vaikka vastuksiakin olisi. Elinikäinen oppiminen on tosiasia, sillä nykyään ei oikein tahdo riittää että nuorena opiskelee jonkun ammatin ja tekee sitä työtä eläkeikään saakka. Yhä enemmän on pätkätöitä ja irtisanomisia, alan vaihtaminen ei ole enää mikään erikoinen asia. Minusta se on itse asiassa aika mielenkiintoista, olen itsekin tehnyt aika erilaisia töitä tähän saakka, eikä sitä koskaan tiedä minne tulevaisuus tieni johdattelee. Ainakin nyt on taas vähän paremmat eväät matkassa!

En ole vielä koulutustani vastaavassa työssä, vaan olen nyt myyntitöissä. Pidän tästäkin, sillä on mukavaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja asiakaspalveluasenteeni on rautaa. Minulla on määräaikainen sopimus syyskuun loppuun saakka ja sen jälkeen kaikki on taas auki. En ole huolissani, sillä uskon tulevaisuuden tuovan minulle hyviä asioita. Ei tietenkään ilman omaa aktiivisuutta ja panostusta, vaan täytyy pitää silmät ja korvat auki, viilata CV:tä ja työhakemuksia kuntoon, ottaa yhteyttä kiinnostaviin paikkoihin ja tuoda oma persoona ja osaaminen esiin hakutilanteissa. Kotiin ei missään tilanteessa pidä jäädä kyhjöttämään, vaan täytyy lähteä reippaasti etsimään omaa polkua tässä maailmassa.

Toivon kaikille voimia ja uskoa tulevaisuuteen, positiivista asennetta ja jaksamista elämän vastatuulissa. Tsemppiä opiskeluissa, työelämässä ja arjessa. Kannattaa joskus myös kuunnella itseään ja levätä. Joskus on hyvä ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen ja antaa itsensä rauhoittua, kerätä voimia ja innostua sitten taas uudestaan, uusin eväin. Itsekin heitin joskus annetut määräajat romukoppaan, kun ei vain yksinkertaisesti enää jaksanut rimpuilla. Otin itselleni aikaa, pidin vapaapäivän ja sovin uusista aikatauluista. Vaikka yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä että sovituista asioista tulee pitää kiinni, on joskus syytä hellittää tahtia. Liika on liikaa, eikä loppuunpalamisella auta ketään, kaikkein vähiten itseään. Antakaa itsenne myös levätä, nauttikaa elämästä. Levon jälkeen tulee kuitenkin taas tarttua toimeen, vaikka työmäärä vaikuttaisi loputtomalta ja tavoite mahdottomalta. Pala palalta, rivi riviltä, päivä päivältä.. niin sitä vaan pääsee taas eteenpäin ja kohti maalia. 

 

tiistai, 27. joulukuu 2011

Ihan kohta, ihan kohta olen valmis!

Voi veljet ja siskot, se päivä koittaa sittenkin! Valmistun vihdoinkin!

 

Pitkällisen taistelun jälkeen olen saanut tehtyä ja palautettua kaikki tehtävät, opinnäytetyönkin! Saan todistuksen ensi perjantaina, kolmen yön kuluttua! (Lasken siihen öitä innokkaammin kuin 6-vuotias öitä jouluaattoon!) Koko tämä projekti on enää vain todistusta vaille valmis, kaikki ne vuodet, luokkahuoneissa istutut tunnit, tehtävien parissa taistellut hetket pikkutunteja myöten, epätoivon tunteet, onnistumisen ilo, oppimisen riemu, uudet ihmiset, pettymyksen karvaat hetket, jännitys ja epävarmuus, uskallus, väsymys, uupuminen, toivon kipinät ja valo tunnelin päässä.. sitkeä uurastus ja periksiantamaton luonne.. Niitä on näihin vuosiin mahtunut.

Nämä viimeiset ajat ovat olleet raskaita, en ole edes jaksanut päivittää blogia. Ehkä kirjoittelen jonkinlaisen kokoavan kirjoitelman tässä vielä lopuksi, mutta ajattelin nyt kirjoitella sen verran että tiedätte missä mennään! Hyvältä näyttää! Jihuu!! :)   

 

 

torstai, 31. maaliskuu 2011

Työhaastattelussa tänään

Nyt on jännät paikat, kun kävin tänään työhaastattelussa. Se oli oikeastaan jo toinen kierros ja varmaan ihan tässä lähiaikoina he kertovat, saanko työn vai en.

Jännittää ihan hurjasti! Työ olisi juurikin tätä opiskelemaani alaa ja työnantaja on arvostettu, vaikkakin aika pieni. Saisin olla mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja muussa oheistoiminnassa. Kyseessä olisi projektiluontoinen työ, eli ei mikään vakituinen työsuhde, mutta tämän pestin jälkeen olisi huomattavasti helpompaa saada muita vastaavan tyyppisia töitä.

Ongelma tässä on se, että minun pitäisi pystyä aloittamaan työ aika pian, mutta minulla on vielä opiskelua jäljellä jonkin aikaa. Olen sitä mieltä, että nyt on saatava kaikki kouluun liittyvät jutut tehtyä tänä keväänä, jotta tämä jahkaaminen loppuisi ja pääsisin aloittamaan työt puhtaalta pöydältä. Toisaalta.. tämän työn kaltaista tilaisuutta ei välttämättä tule ihan heti vastaan, mutta jatkoa ajatellen minua jäisi valtavasti harmittamaan, jos papereiden saaminen jäisi parista kuukaudesta kiinni. Argh.

Olen yrittänyt asennoitua asiaan positiivisesti. Jos saan työn, olen onnellinen kuin pieni eläin ja toisaalta jos en sitä saa, niin saan koulun hoidettua alta pois ja pääsen keskittymään uuden yhtä hyvän työn hankkimiseen.. Tai jotain.. :)

PS. Opintopistesaldo lisääntyi taas kolmella. Nyt niitä on 141. (Ja pitäisi vaan jaksaa naputtaa ja naputtaa koneella raportteja sun muita, jotta pistesaldo syöksähtäisi nousuun.)

keskiviikko, 9. maaliskuu 2011

Sain taas yhden tentin pois päiväjärjestyksestä

Kipittelin tänään töistä suoraan koululle tekemään yhden kolmen opintopisteen arvoisen tentin. Tuntuma on se, että läpi menee! Kyllä tämä tästä.. vähitellen! Tämänpäiväinen tentti on jäänyt roikkumaan, kun en päässyt silloin varsinaiseen tenttiin, joten vähän huolestutti että miten muistan ne kauan sitten käsitellyt asiat. Kertailin vähän muistiinpanoja ja sain palauteltua asioita mieleen kahden vuoden takaa. (Oli vähän myöhässä joo..) On ihana tunne, kun pitkän aikaa lukossa ollut opiskelutilanne näyttää viimeinkin nytkähtävän eteenpäin. :)

Varsinaisia tenttejä ei ole enää kovin montaa jäljellä, mutta kirjoittamista on sitten sitäkin enemmän. En oikein tiedä, kumpi olisi mukavampi vaihtoehto: se, että aloitan sieltä ikävimmästä ja hankalimmasta päästä, vai sitten ehkä sieltä vähän helpommasta päästä. Hankala analyysikirjoitus kummittelee mielessä ja koko ajan miettii, että sekin pitäisi tehdä.. toisaalta taas, jos aloittelisi sieltä helpoimmasta raportista, niin siitä saisi taas lisää pisteitä ja taas olisi mukava jatkaa - kohti niitä hankalampia. Opparista tässä ei nyt edes puhutakaan, se on ihan oma lukunsa näissä kirjoitustehtävissä.. Tiedä häntä. Kai se nyt kuitenkin olisi pääasia, että saisi jotakin tehtyä. Kaikki on eteenpäin.

Huomenna on Helsinki-päivä. Lähden käymään mentorini luona. Tuon ammattijärjestöni kautta sain oman mentorin, jonka kanssa kävin mukavan juttupalaverin tuossa tammikuussa ja nyt tapaamme uudestaan. Tosi mukavaa päästä keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolta voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä alasta. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli rohkaistunut olo ja tunne siitä, että olen oikealla alalla ja että minussa on juuri oikeanlaisia ominaisuuksia, jotta pärjään tulevissa töissäni. Olen ehkä vähän liian arka tuomaan itseäni esille ja pidän kynttilää vakan alla turhan pitkään. Pitäisi vain rohkeammin avartaa ajatuksiaan ja ryhtyä rakentamaan omaa uraa, sen sijaan että ajelehtii sinne minne virta kuljettaa. Niinhän sitä sanotaan, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.. ;)

Ammatillinen minäni pitää kaivaa esiin ja jättää opiskelija-minä taustalle. Kohtahan tässä ei enää olla opiskelijana, vaan pääsee täysteholla työmarkkinoille!

maanantai, 7. maaliskuu 2011

Tentti meni läpi!

Ja menihän se läpi! 3 opintopistettä lisää, eli nyt niitä on "jo" 138. Kylläpä helpotti, huih! :)

Nyt on kevättä jäljellä vajaat 3 kuukautta ja oppari pitäisi käytännössä saada esitysvalmiuteen 2 kuukaudessa. Mielellään jopa nopeamminkin. Siihen pitää siis paneutua jo tosimielellä vähitellen. Tai ei vähitellen, vaan nyt heti. Onneksi nyt on meneillään kurssi, jossa käsitellään opparin kirjoittamista ja sen kurssin tarkoituksena onkin auttaa pääsemään eteenpäin oman opparin kirjoittamisessa. Tulee kyllä tarpeeseen, etenkin aiheen rajaaminen tuntuu hankalalta. Olisi niin paljon ideoita ja ajatuksen tapaisia siitä, minkälaista näkökulmaa ottaisin aiheeseen ja nekin tahtovat olla turhan laajoja. Meille juuri tähdennettiin sitä, että ei opinnäytetyön tarkoitus ole olla mikään väitöskirja, jossa käsitellään jokin asia juurta jaksain, vaan oman ammatillisen osaamisen näyte, jossa on tarkoin rajattu aihe ja näkökulma asiaan. Että siltä pohjalta. Yritän olla ottamatta asiassa liikaa stressiä.

No nyt on ainakin yksi iso kynnys ylitetty, kun pääsin siitä laskennan kurssista läpi, eikä enää tarvitse stressata sen takia. Katsoin juuri, että minulla on jäljellä kolme tenttiä ja monen monta kirjoitustehtävää, niin sitten homma alkaa olla paketissa. Saa tässä viettää vielä monta hetkeä tietsikan ruudun äärellä naputtelemassa, mutta hyvä tästä vielä tulee. :)