BACK TO SCHOOL - Aikuinen opiskelija

Voi veljet ja siskot, se päivä koittaa sittenkin! Valmistun vihdoinkin!

Pitkällisen taistelun jälkeen olen saanut tehtyä ja palautettua kaikki tehtävät, opinnäytetyönkin! Saan todistuksen ensi perjantaina, kolmen yön kuluttua! (Lasken siihen öitä innokkaammin kuin 6-vuotias öitä jouluaattoon!) Koko tämä projekti on enää vain todistusta vaille valmis, kaikki ne vuodet, luokkahuoneissa istutut tunnit, tehtävien parissa taistellut hetket pikkutunteja myöten, epätoivon tunteet, onnistumisen ilo, oppimisen riemu, uudet ihmiset, pettymyksen karvaat hetket, jännitys ja epävarmuus, uskallus, väsymys, uupuminen, toivon kipinät ja valo tunnelin päässä.. sitkeä uurastus ja periksiantamaton luonne.. Niitä on näihin vuosiin mahtunut.

Nämä viimeiset ajat ovat olleet raskaita, en ole edes jaksanut päivittää blogia. Ehkä kirjoittelen jonkinlaisen kokoavan kirjoitelman tässä vielä lopuksi, mutta ajattelin nyt kirjoitella sen verran että tiedätte missä mennään! Hyvältä näyttää! Jihuu!! :)   

Nyt on jännät paikat, kun kävin tänään työhaastattelussa. Se oli oikeastaan jo toinen kierros ja varmaan ihan tässä lähiaikoina he kertovat, saanko työn vai en.

Jännittää ihan hurjasti! Työ olisi juurikin tätä opiskelemaani alaa ja työnantaja on arvostettu, vaikkakin aika pieni. Saisin olla mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä ja muussa oheistoiminnassa. Kyseessä olisi projektiluontoinen työ, eli ei mikään vakituinen työsuhde, mutta tämän pestin jälkeen olisi huomattavasti helpompaa saada muita vastaavan tyyppisia töitä.

Ongelma tässä on se, että minun pitäisi pystyä aloittamaan työ aika pian, mutta minulla on vielä opiskelua jäljellä jonkin aikaa. Olen sitä mieltä, että nyt on saatava kaikki kouluun liittyvät jutut tehtyä tänä keväänä, jotta tämä jahkaaminen loppuisi ja pääsisin aloittamaan työt puhtaalta pöydältä. Toisaalta.. tämän työn kaltaista tilaisuutta ei välttämättä tule ihan heti vastaan, mutta jatkoa ajatellen minua jäisi valtavasti harmittamaan, jos papereiden saaminen jäisi parista kuukaudesta kiinni. Argh.

Olen yrittänyt asennoitua asiaan positiivisesti. Jos saan työn, olen onnellinen kuin pieni eläin ja toisaalta jos en sitä saa, niin saan koulun hoidettua alta pois ja pääsen keskittymään uuden yhtä hyvän työn hankkimiseen.. Tai jotain.. :)

PS. Opintopistesaldo lisääntyi taas kolmella. Nyt niitä on 141. (Ja pitäisi vaan jaksaa naputtaa ja naputtaa koneella raportteja sun muita, jotta pistesaldo syöksähtäisi nousuun.)

Kipittelin tänään töistä suoraan koululle tekemään yhden kolmen opintopisteen arvoisen tentin. Tuntuma on se, että läpi menee! Kyllä tämä tästä.. vähitellen! Tämänpäiväinen tentti on jäänyt roikkumaan, kun en päässyt silloin varsinaiseen tenttiin, joten vähän huolestutti että miten muistan ne kauan sitten käsitellyt asiat. Kertailin vähän muistiinpanoja ja sain palauteltua asioita mieleen kahden vuoden takaa. (Oli vähän myöhässä joo..) On ihana tunne, kun pitkän aikaa lukossa ollut opiskelutilanne näyttää viimeinkin nytkähtävän eteenpäin. :)

Varsinaisia tenttejä ei ole enää kovin montaa jäljellä, mutta kirjoittamista on sitten sitäkin enemmän. En oikein tiedä, kumpi olisi mukavampi vaihtoehto: se, että aloitan sieltä ikävimmästä ja hankalimmasta päästä, vai sitten ehkä sieltä vähän helpommasta päästä. Hankala analyysikirjoitus kummittelee mielessä ja koko ajan miettii, että sekin pitäisi tehdä.. toisaalta taas, jos aloittelisi sieltä helpoimmasta raportista, niin siitä saisi taas lisää pisteitä ja taas olisi mukava jatkaa - kohti niitä hankalampia. Opparista tässä ei nyt edes puhutakaan, se on ihan oma lukunsa näissä kirjoitustehtävissä.. Tiedä häntä. Kai se nyt kuitenkin olisi pääasia, että saisi jotakin tehtyä. Kaikki on eteenpäin.

Huomenna on Helsinki-päivä. Lähden käymään mentorini luona. Tuon ammattijärjestöni kautta sain oman mentorin, jonka kanssa kävin mukavan juttupalaverin tuossa tammikuussa ja nyt tapaamme uudestaan. Tosi mukavaa päästä keskustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jolta voi kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä alasta. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulla oli rohkaistunut olo ja tunne siitä, että olen oikealla alalla ja että minussa on juuri oikeanlaisia ominaisuuksia, jotta pärjään tulevissa töissäni. Olen ehkä vähän liian arka tuomaan itseäni esille ja pidän kynttilää vakan alla turhan pitkään. Pitäisi vain rohkeammin avartaa ajatuksiaan ja ryhtyä rakentamaan omaa uraa, sen sijaan että ajelehtii sinne minne virta kuljettaa. Niinhän sitä sanotaan, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.. ;)

Ammatillinen minäni pitää kaivaa esiin ja jättää opiskelija-minä taustalle. Kohtahan tässä ei enää olla opiskelijana, vaan pääsee täysteholla työmarkkinoille!

Ja menihän se läpi! 3 opintopistettä lisää, eli nyt niitä on "jo" 138. Kylläpä helpotti, huih! :)

Nyt on kevättä jäljellä vajaat 3 kuukautta ja oppari pitäisi käytännössä saada esitysvalmiuteen 2 kuukaudessa. Mielellään jopa nopeamminkin. Siihen pitää siis paneutua jo tosimielellä vähitellen. Tai ei vähitellen, vaan nyt heti. Onneksi nyt on meneillään kurssi, jossa käsitellään opparin kirjoittamista ja sen kurssin tarkoituksena onkin auttaa pääsemään eteenpäin oman opparin kirjoittamisessa. Tulee kyllä tarpeeseen, etenkin aiheen rajaaminen tuntuu hankalalta. Olisi niin paljon ideoita ja ajatuksen tapaisia siitä, minkälaista näkökulmaa ottaisin aiheeseen ja nekin tahtovat olla turhan laajoja. Meille juuri tähdennettiin sitä, että ei opinnäytetyön tarkoitus ole olla mikään väitöskirja, jossa käsitellään jokin asia juurta jaksain, vaan oman ammatillisen osaamisen näyte, jossa on tarkoin rajattu aihe ja näkökulma asiaan. Että siltä pohjalta. Yritän olla ottamatta asiassa liikaa stressiä.

No nyt on ainakin yksi iso kynnys ylitetty, kun pääsin siitä laskennan kurssista läpi, eikä enää tarvitse stressata sen takia. Katsoin juuri, että minulla on jäljellä kolme tenttiä ja monen monta kirjoitustehtävää, niin sitten homma alkaa olla paketissa. Saa tässä viettää vielä monta hetkeä tietsikan ruudun äärellä naputtelemassa, mutta hyvä tästä vielä tulee. :)

Kokonaiset 3 (kolme) opintopistettä lisää! Juhuu, ensimmäinen konkreettinen edistysaskel sitten viime kevään! Nyt koossa on 135 pistettä. Kyllä mä täältä opintopisteviidakosta vielä tieni ulos löydän.. Seuraavaksi jännittää, miten eräs laskentatentti meni. (Please, please, please mene läpi..!)

Yritän saada sen harjoitteluraporttini palautuskuntoon ensi viikolla ja samaten sen yhden (vaatimattomasti pari vuotta myöhässä olevan) kirjoitushommelin.. Ihan mahtavaa, kun enää homma ei ole kiinni mistään tekemättömistä työharjoitteluista, vaan ihan siitä, millä tahdilla saan raportit yms. tehtävät kirjoitettua ja tentit tentittyä.. Ja se yksi opparin kirjoittaminen. No, homma hoituu. Siihen uskotaan. Ja tulihan taas muutama pojo lisää, joten edistystä on tapahtunut. Eteenpäin, sanoi mummo hangessa!

Työkuviot selkiintyivät kivasti, sillä menen taas kesäksi samaan paikkaan, jossa olen ollut jo muutamana vuotena. He tekivät vähän erikoisjärjestelyitä ja pääsin aloittamaan työt jo eilen! Tosi mukavaa, kun huomaa olevansa toivottu työntekijä! :) Paikka ei ole ihan sitä omaa, opiskelemaani alaa, mutta liittyy kiinteästi harrastukseeni ja on lähellä kotia, joten siinä mielessä ihan jees. Plus vielä se, että nyt kevään oppari/yms kiireiden lisäksi ei tarvitse opetella uutta työtä. Se on kuitenkin aika aikaavievää ja stressaavaa, vaikka olisikin mukavaa. Pienenä miinuksena työssä on se, että sitä riittää vain syksyyn saakka, eli sitten pitää taas miettiä asia uusiksi ja etsiä uusi paikka. No, luottavaisin mielin eteenpäin - eiköhän se järjesty.

Opiskelurintamalla siis on taas mahdoton vipinä. Nyt työn alla on raportti työharjoitteluista, joka tuo tilille muhkeat 30 opintopistettä!! Jihuu! Sen lisäksi muutama kurssi on nyt meneillään, joista saanen pisteet plakkariin ja kun oikein pinnistän, niin saan ainakin yhden rästikurssin tehtävän tehtyä = kirjoitettua, ja saan taas pojoja. Opparia varten pitää ryhtyä ihan kunnolla hommiin, ettei nyt siitä jää valmistuminen kiinni. .. ei jää. Ei saa jäädä. Nyt pitää saada koulu alta pois keväällä. Piste. :)

Kävin keskustelemassa kevään opintosuunnitelmastani ja kaikki näyttää menevän ihan ok. Minulla on selkeä suunnitelma siitä, miten suoritan kaikki puuttuvat kurssit ja muut systeemit, eikä aikataulukaan ole periaatteessa liian tiukka. Hyvältä näyttää siinä mielessä. Sain myös neuvoteltua käyttööni työhuoneen(!!), jossa voin tehdä ainakin jonkin verran opparia. Tarvitsen sitä varten erästä erikoisohjelmaa, jota ei tunnu löytyvän kovin monelta konsernin koneelta ja eräs henkilö on nyt jonkin aikaa pois töistä, eikä hänen huoneellaan ole nyt mitään käyttöä. Jee! Palaset loksahtelevat kohdalleen opintojen osalta ihan mukavasti!

Työrintamalla on vielä vähän hiljaista, mutta olen heitellyt verkkoja vesille vähän sinne sun tänne ja olen kartoittanut sopivia työpaikkoja. Oman hankaluutensa työn saamiseen muodostaa se, että en pysty olemaan ihan täysipäiväisesti töissä, vaan käyn joinakin päivinä koululla ja oman aikansa vie tämä loppukevään rutistus oppareineen ja muine rästiraportteineen. En kuitenkaan anna periksi, ja vaikka tässä alkuviikosta maailma näyttikin aika synkähköltä, niin johan alkaa taas aurinko paistaa risukasaankin. Päätin, että nyt ei anneta surun tulla puseroon, vaan tähdätään johonkin parempaan. Jokohan tällä kerralla löytyisi työ, jossa voisin olla pidempäänkin. Tärkeäähän on se, että tekee sitä, mistä pitää ja että kokee pystyvänsä antamaan työlle jotakin. Sillä tavalla työstä saa myös itse paljon irti ja viihtyy ja jaksaa.

Olen saanut luotua opiskeluaikoina aika paljon kontakteja ja verkostoja moneen suuntaan. Jokohan alkaisi olla aika hyödyntää niitä tosimielessä.. ;)

Viikonloppu menee messuillessa, menen MP11 moottoripyöränäyttelyyn lauantaina. Siitä se kesän odotus taas lähtee kunnolla käyntiin!

Niin siinä kuulkaas vaan kävi, että työnhaku on taas ajankohtaista. Tuolla nykyisessä työpaikassani tehtiin suuria investointeja ja toimintoja yhtenäistettiin siinä samalla. Ei vältytty irtisanomisiltakaan ja taloon viimeisenä tullut sai lähteä. Olen vielä koeajallakin, joten minkäs tässä tekee.. ei mitään. Alustavasti sovittiin, että voin jatkaa töitä koeajan loppuun saakka. Työnhakuun siis. Mars.

Opiskelurintamalla ei ole mitään järisyttävää muutosta. Käyn niitä muutamaa kurssia, jotka nyt ovat meneillään ja suoritan työharjoitteluna sitä tapahtuman järjestämistä. Lupauduin menemään koululle kertomaan järjestelyistä ja yleisestikin tapahtuman tekemisestä alemmalle vuosikurssiporukalle.

Taidanpa vilkaista seuraavaksi avoimia työpaikkoja..

Hellurei ja hellät tunteet! :) Selma tuossa edellisessä kommentoikin, että tuntuu hassulta, kun on vapaa-aikaa opiskelukiireiden jälkeen. Minä luulen, että  olen aivan pihalla siinä vaiheessa, kun kaikki kiireet ovat suurimmaksi osaksi takana. :D Vaikea edes ajatella, miltä se tuntuu, kun ei tarvitse päntätä johonkin tenttiin, tai ei ole jotakin raporttia kirjoittamatta, tai ei pidä töiden jälkeen kiirehtiä luennolle, tai ei yötä myöten paahda jonkun projektin kimpussa, tai kun ei 13-tuntisen työ-/koulupäivän jälkeen istahda tietokoneen ääreen naputtelemaan luentopäiväkirjaa, tai kerää likaisia vaatteita pesukoneeseen ja lähde koiran kanssa lenkille, tai kun ei pode huonoa omaatuntoa kiireiden tai kuntosalin skippaamisen takia, kun katselee telkkarista leffaa kerran kuussa.. Ihan hassu ajatuskin. Vaan niin lohduttava - sillä se aika tulee vielä! Pakko tulla, tai tulen hulluksi! ;)

Nyt vähän helpottaa, sillä yksi iiiso projekti saatiin tehtyä loppuun ja on taas aavistuksen enemmän aikaa itselle. Tai lähinnä niiden kaikkien rästihommien tekemiseen, jos nyt ihan tarkkoja ollaan.. Sain opparia kirjoitettua puoli sivua - jee! Ajattelin vaihtaa aihetta, kun jotenkin tämä nykyinen aihe ei puhuttele. On niin vaikeaa kirjoittaa siitä. Tuumasin kuitenkin, että nyt ei enää vaihdeta mitään, vaan tehdään se mikä on aloitettu. Kevääseen mennessä pitää tehdä kaikki valmiiksi, eikä tässä nyt ole aikaa pohtia uusia juttuja. Kunhan sen nyt saa kirjoitettua.. Tässä vaiheessa kun on edelleenkin vain ne 132 opintopistettä kasassa, pitää keskittyä hoitamaan tämänhetkiset jutut valmiiksi, eikä haihatella mitään muuta. Siispä päätin jatkaa sitkeästi valitulla tiellä. Ehkä siinäkin se viime hetken hallittu kaaos saa aikaan luovaa ajatustyötä ja tekstiäkin syntyy. Yritän nyt kirjoitella sitä vähän kerrassaan kaiken muun ohella, niin ei jää niin isoa kertarykäisyä tehtäväksi kesän kynnyksellä ja jos siinä vaikka se ydinajatuskin kirkastuu matkan varrella.

Tosi mielenkiintoisia kursseja on menossa tällä hetkellä. Henkilöstönjohtaminen on kiinnostavaa ja kun kurssin vetäjäkin on asiansa tunteva ihminen, joka kertoo omista kokemuksistaan, niin tuntuu siltä että oikein imen itseeni uutta informaatiota joka luennolla. Teoria on tietysti osattava, mutta sitä voi lukea kirjoistakin. Omakohtaisia ja itse koettuja juttuja on vaikea opettaa, jollei niitä ole.

No niin, kiva että jaksatte lukea jorinoitani ja kirjoittelette kommenttejakin! Nyt pitää lähteä valmistautumaan huomiseen päivään, lähden kotoa n. 7:30 töihin, josta työpäivän päätteeksi kouluun ja palaan takaisin joskus 20:30 nurkilla.. ja seuraavana aamuna takaisin kouluun, puolen päivän jälkeen auttamaan kaverin häävalmisteluissa, illalla projektin palaveriin ja kello on varmaan kotiutumisvaiheessa taas jossain 20 kieppeillä ja seuraavana aamuna skarppina Helsinkiin koulutukseen, sieltä kipinkapin takaisin ja kiireellä kouluun ja kotona "jo" 17 maissa..

Ai mutta se ruoka on varmaan jo valmista.. pitääpä mennä kurkistamaan uuniin. Ainakaan palohälytin ei vielä soi. :) Heippa!

Siivoilin kommenttiosioista roskaposteja pois. Ärsyttäviä mokomat.. Tuntuu vähän hassulta olla täällä taas, kun pitää joka juttua etsiä erikseen tuolta valikoista. Eiköhän tämä tästä äkkiä taas tutuksi tule.

Tutkailin alkavan vuoden kalenterimerkintöjä, samalla kun kirjoittelin nettilukujärjestyksestä kursseja kalenteriin. Hui hai on taas kiirettä. En viitsi ottaa kuvaa merkinnöistä, jotta voisin näyttää teille.. mutta tässä on tulossa piiiitkiä päiviä ja kiireisiä kuukausia. Työ, koulu, tapahtumanjärjestäminen, lehti, kaverin häät ja niissä auttaminen, muutama muu koulutuspäivä, ihanan mentor-ohjelman tapaamiset ja niihin valmistautuminen, erään yhdistyksen tilaisuuksia ja kokouksia, matkamessut, sen meidän oman tapahtuman osalta pitää vielä olla esillä eräillä toisilla messuilla ja sehän tietenkin vaatii valmisteluja, kaverin synttärit.. + koti, mies, koira, muu elämä.. Ja tässä oli vasta helmikuun loppuun mennessä olevat jutut, ja ainahan kaikkea yllättävää tahtoo sattua vielä näiden lisäksi..

Pikkaisen on pää pyörällä jo tässä vaiheessa, mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan.. Kyllä se siitä. Luulen.

Okei, tästä taas uutta vuotta aloittelemaan ja täysillä eteenpäin! Keväällä vähän helpottaa! :)

Hei taas pitkästä, pitkästä aikaa. Blogin kirjoittaminen on jäänyt ihan kokonaan. Toisaalta, ei tässä ole oikein mitään järisyttävää opintojen saralla tapahtunutkaan. Vähän nolottaa myöntää, mutta opintopisteitä ei ole tullut tällä välillä yhtään lisää. Elämässä on ollut aivan liikaa kaikenlaista, jotta olisin pystynyt keskittymään opiskeluun. On varmaan jonkinlaista taisteluväsymystäkin jo ilmassa, ei enää millään jaksaisi painaa menemään..

Saan loput työharjoittelut suoritettua erään tapahtuman järjestämisen myötä. Se ajoittuu nyt tosi hyvin näitä opintoja silmällä pitäen, jotta siitä saan myös tällaisen hyödyn irti. H-hetki on toukokuun lopussa.

Suorittelen tässä vielä kevätlukukauden mittaan muutamia kursseja ja teen niitä iänikuisia rästikurssien kirjoitustehtäviä. Tuntuu, että en saa niitä ikinä tehtyä, kun ne roikkuvat aina vaan muistuttamassa itsestään. Oppari on vielä samassa vaiheessa, kuin kesälläkin. Se(kään) ei ole edistynyt.

Vaikka tässä on vielä hirveästi kaikenlaista tekemistä, en ole huolissani. Luonteeltani olen vähän sellainen, joka tuppaa jättämään asiat viime hetkille, ennen kuin saa kaiken valmiiksi. Jotenkin alitajuntaisesti en ole vielä sitä mieltä, että nyt olisi aika tehdä hommia.. mutta silti aion niitä tehdä. En halua jättää kaikkea viimeisiin hetkiin. Jotain sinne kuitenkin jää niin, että viimeisinä öinä sitä istuu koneen äärellä ja naputtelee silmät ristissä viimeisiä sivuja kokoon.

Vaikka kovasti yritänkin rauhoitella itseäni sen suhteen, että kaikki tulee ajallaan tehdyksi, on paniikinomaisia tuntemuksiakin olemassa. Vatsassa vääntää ja kädet tärisevät, kun joskus antaa itselleen myöten ja miettii mitä kaikkea tässä pitäisi vielä ehtiä tekemään. Onhan tässä oikeasti kaikenlaista.. Työ (sain muuten uuden työn, kerron siitä joskus lisää), opiskelun, tapahtumanjärjestämisen ja tapahtumalehden tekemisen lisäksi on paljon kaikenlaisia puolipakollisia harrastustoimintoja, ynnä muuta sen sellaista, joka syö aikaa ja ajatuskapasiteettia.

Niin joo, päätin suosiolla jatkaa opiskeluaikaani kevääseen. Puolen vuoden lisäaika tulee ihan tarpeeseen, jotta saan kaiken tehtyä. Aluksi oli vähän sellainen luuserifiilis, kun ei pystynyt suorittamaan kaikkea 3,5 vuoden ajassa, mutta sitten tajusin että puoli vuotta sinne tai tänne ei todellakaan kaada maailmaa, päinvastoin. Tämä sopii nyt minulle ja minun elämäntilanteeseeni parhaiten, se siitä.

Voi vitalis, kunhan kevät koittaa ja saan opiskelun ja hyvin, hyvin työllistävän tapahtumanjärjestämisen kunnialla suoritetuksi, niin olen vaan ja lepään!! Jollen saa sitä ennen vatsahaavaa, burnouttia, tai jotakin muuta yhtä hilpeää seuraamusta tästä kaikesta hässäköinnistä.

No niin, mutta täällä sitä taas ollaan kirjoittelemassa. Nyt varmaan vähän useamminkin, kun taas muistin salasanankin.. ;)

Hyvää alkanutta vuotta ja kaikkea hienoa ja hyvää jokaiselle! Malja vuodelle 2011!

Vierailijoita on vielä riittänyt, vaikka en olekaan päivittänyt blogia. :)

Täällä sitä vielä ollaan, kesä on mennyt työn touhussa ja kaikenlaisten juttujen järjestämisessä, eikä vapaa-aikaa ole liiemmälti. Koulujutut olen jättänyt suosiolla taka-alalle toistaiseksi. Palattaneen asiaan syksymmällä. Nyt on keskityttävä töihin ja rahan ansaitsemiseen.. meneehän se kesä näinkin.

Ihanaa kesää ja hyvää juhannusta kaikille!

Tässä kiinnostuneille listaa vielä puuttuvista suorituksistani. Järjestys on satunnainen ja suluissa on mainittu, mitä puuttuu kurssin suorittamisesta. Jos suluissa ei ole mitään mainintaa, koko kurssi on käymättä.

• 2op Sustainable Tourism (kirjoittamista)
• 3op Vieras kieli
• 3op Matkailupalveluiden myyntijärjestelmät (tentti)
• 3op Yrityksen strategiaprosessi (kirjoittamista)
• 3op Investoinnit ja rahoitussuunnittelu (tentti)
• 2op Tutkimusprosessi (kirjoittamista)
• 4op Menetelmäosaaminen (kirjoittamista)
• 3op Henkilöstön johtaminen (kirjoittamista)
• 2op Tutkiva ja raportoiva kirjoittaminen (tentti, kirjoittamista)
• 3op Vapaasti valittavat opinnot
• 3op Opo (tulee "automaattisesti")
• 2op Projektityö (kirjoittamista)
• 30op Työharjoittelu (6op kirjoittamisella, muut tekemättä)
• 15op Opinnäytetyö (lukemista, tutkimustulosten tulkintaa ja kirjoittamista, kirjoittamista..)

Yhteensä tässä listassa roikkuu 78 opintopistettä. :P

Huh huh.. kovasti on kirjoitushommia, jokunen tentti ja pari ns. kokonaista kurssia tekemättä. Plus sitten harjoittelut ja sokerina pohjalla oppari.. ;)

Kuten otsikosta näkyy, on taas tullut muutama opintopiste plakkariin. On se hienoa!

Opintopistesaldo on nyt "huimat" 129 pistettä.. No, voisihan tilanne parempikin olla kolmen vuoden opiskelun jälkeen, mutta eteenpäin on eteenpäin. Eikös vaan? Eihän tässä koulua varten opiskella, vaan elämää. Jokainen menee oman elämänsä tahdissa, juuri oman aikataulunsa mukaan. (Mikäs kotifilosofi minusta nyt on kehkeytynyt?)

Kouluvuosi on nyt siinä mielessä ohi, että luennot on nyt käyty ja takaisin kouluun mennään vasta syksyllä. Lomailusta ei taaskaan voida sen suuremmin puhua, sillä työt alkoivat välittömästi täysipainoisesti, kun koulu päättyi. Jännä tunne.. on ihan sellainen olo, kuin olisi kulkenut huppu päässä, sellainen hupparin huppu, ja nyt se on otettu alas. Nyt on tavallaan taas normaali näkökenttä joka suuntaan, eikä ahdistunut putkinäköinen katsantokanta, jolloin ei näe metsää puilta. Hassu ilmiö.

Opiskelu ei sinällään ahdista, se on mukavaa ja pidän siitä, kuten myös alasta jota opiskelen. Liika stressi ei kuitankaan ole kenellekään hyväksi, koulun aikataulut ja vekkuli työ-/rahatilanne yhdistettynä kaikkeen muuhun kiireeseen ei ole pidemmällä tähtäimellä positiivinen juttu, etenkään, kun oikeaa pitkää, rentouttavaa, kunnon lomaa ei ole pystynyt viettämään moneen vuoteen. Siirtyminen koulusta töihin on ollut positiivinen siirtymä, tuntuu kevyemmältä. On helpottavaa, kun työasiat voi jättää töihin, kun sulkee työpaikan oven takanaan, eikä tarvitse tehdä tehtäviä ja raportteja pitkin yötä. Opiskelussa ja työnteossa on omat hyvät puolensa.

Yritän saada joitakin tehtäviä vielä valmiiksi parin viikon sisällä, jotta saisin jokusen opintopisteen merkityksi vielä tälle keväälle. Pitää vähän hoputtaa itseään, jotta ne tulee myös tehtyä! :)

Voi sorgeli vaan kaikki blogituttavuuteni! On ollut piiitkä tauko kirjoitteluissani..

No.. huhtikuu on mennyt koleissa merkeissä kelien puolesta, mutta hikistä aikaa tämä muutoin on ollut. Osa opiskelutovereistani on saanut opintonsa pakettiin opinnäytetöineen kaikkineen, osa saa viimeiset suoritukset kokoon näinä päivinä, osa taas odottelee ensi syksyä, jolloin ahkeroi loput asiaankuuluvat systeemit kasaan, osalla taas saattaa mennä vielä vuoden päivät, tai enemmänkin.. Itse kuulun tähän toiseksiviimeiseen ryhmään. Tavoitteeni on edelleenkin tämän vuoden lopussa, pitää ainakin yrittää.

Jonkin verran on kärsivällisyys pettänyt tiettyjen kurssien tiimoilta.. pari tenttiä olen jättänyt ihan suosiolla myöhempään ajankohtaan, kun valmistautuminen ei ole ollut minkäänlaisella tolalla. Tällä viikolla on yksi tentti jäljellä, niiden lisäksi kirjallisia hommeleita tuttuun tapaan. Alkaa kieltämättä olemaan vauhti pois ja ylämäkeä on vielä jonkin verran edessä.

Tavallaan olo tuntuu vähän siltäkin, että ei haluaisi luopua opiskelijaelämästä, eikä sen takia olisi niin polttavaa hinkua saada kaikki suoritukset valmiiksi.. tulevaisuus kuitenkin on aika epävarma, kun ei ole työpaikkaa tiedossa. Sellaisilla opiskelijoilla, joilla on selkeät suunnitelmat valmistumisen jälkeen tuntuu olevan kovempi kiire ja suurempi halu saada kaikki tentit, tehtävät, harjoittelut ja opinnäytetyö valmiiksi. Itsellä ei ole ihan niin suurta hoppua, kun tulevaisuus on vielä ihan avoinna.. vaikka valmistuminen toki on yksi avain taas eteenpäin elämässä. Sitä ei vaan vielä tiedä, mihin oveen se avain käy.

Aivan käsittämätöntä! Nyt meni kuppi nurin ihan totaalisesti. Niin pahasti ottaa nyt kupoliin, että jätän koulun tähän paikkaan ja haen töitä!!

Ohoh, olipas yllätys. Tutkailin tiedotteita Reppu-sivustolta (koulun oma tiedotus-/toimintympäristö) ja huomasin, ettei huomenna olekaan koulua. Olipa hyvä että huomasin, muuten olisin ihmetellyt luokan oven edessä, että missäs kaikki muut ovat. :) No "ylimääräinen" vapaapäivä ei haittaa. Seuraavan kerran matkaan koululle vasta tiistaina, lauantaina on työpäivä, muutoin vapaata.

Pari opintopistettä oli taas tullut "tilille", kauan sitten suoritetusta ruotsin kurssista. Tällä kerralla opettajalla kesti kirjata tiedot, vaihteeksi näin päin. 125 op :)

Äiti alkaa olla murtuneen lonkkansa kanssa jo siinä kunnossa, että pääsee jo ajamaan itse autoa ja veli aikoo käydä hakemassa äidin kyläilemään kotiinsa koko pääsiäiseksi. Tosi mukava juttu! Kesä tulee, niin äiti pääsee ruopsuttelemaan kukkasia puutarhaan ja touhuilemaan muutenkin ulos. Helpottaa se minunkin elämääni, kun ei enää tarvitse ollan koko ajan huolehtimassa, miten siellä pärjätään, onko kaikkea tarpeellista saatavilla, vai pitääkö käydä kaupassa/apteekissa ja alkaa äidinkin mieli olla parempi, kun saa olla itsenäisempi. :)

Mies kokkailee keittiössä pizzaa(!!) ja kohta päästään syömään. Mmmm.. :)  

Muutama opintopiste oli taas kirjautunut, joitakin on vielä tulematta. Tällä hetkellä saldo on 123. 

Meillä oli tänään vieraileva luennoitsija, joka kertoi hotellibisneksestään sijoittajan näkökulmasta. Jutut olivat ihan mielenkiintoisia ja hän valoi meihin kovasti uskoa itseemme ja siihen, että kaikilla on mahdollisuus pärjätä elämässä, jos lujasti yrittää. Hän jopa lupautui tarkastelemaan mahdollisia liiketoimintasuunnitelmiamme ja sijoittamaan niihin, jos ne ovat hyviä, tai kehityskelpoisia ideoita! :) Hyvä asenne!

Jututin häntä erään ensi vuonna järjestettävän tapahtuman tiimoilta ja kyselin, olisiko hän kiinnostunut lähtemään siihen mukaan jossakin muodossa, sponsorina, yhteistyökumppanina tai muuten. Hän innostui asiasta ja antoi käyntikorttinsa. Kun hän pyysi minulta yhteystietojani, annoin hänelle oman käyntikorttini. Ensimmäinen kerta, kun oikeasti tarvitsin sitä, tuskinpa viimeinen. Kannatti semmoisia teettää, sillä kortti tuntui tekevän häneen jonkinlaisen vaikutuksen.. ;) No, katsotaan nyt minkälaisia kuvioita tästä mahdollisesti syntyy. Verkostoitumista nyt ainakin.

Olin kovasti lähdössä kesällä muutaman viikon kesäopiskelujaksolle Sloveniaan, mutta se koko juttu peruuntui jostakin syystä. Tänään sain sähköpostia koululta, olisi alustavasti tarjolla lyhyt kurssi Virossa. Ilmoittauduin heti mukaan (sillä varauksella, että saan töistä vapaata).

Kurssilla olisi tarkoitus tutustua wellness-näkökulmasta Viron matkailuun, tehdä tutustumismatkoja kylpylöihin muihin wellness-palveluita tuottaviin paikkoihin. Wupii, ehkä minä kuitenkin pääsen ulkomaille opiskelemaan! (Vaikkakin viikoksi, mutta onhan sekin enemmän, kuin ei yhtään.) Kurssista tulevat opintopisteetkin ovat enemmän kuin tervetulleita!

Tästä aiheesta enemmän, kun tiedän itsekin enemmän. :)